Kiitos Karoliinalle tunnustuksesta! :)
Ketään en itse haasta tähän, tehköön siis ken haluaa ;)
Siispä 8 asiaa meistä;
1. Tajuan aivan liian harvoin, että kuinka tärkeä toi koira on mulle. Onhan se mulle paras ystävä, elämän kumppani, treenikaveri, lohduttaja jne. Listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa! Wili on nähnyt mut väsyneenä, kiukkuisena, itkuisena sekä maailman onnellisimpana ja silti se jaksaa olla ja tehdä mun kanssa. Kun koira sairastuu äkillisesti tai elämässä tapahtuu jotakin todella horjuttavaa, niin vasta sitten osaa arvostaa elämän kumppania joka tuntee mut paremmin kuin hyvin. On vain opeteltava pitämään kovemmin kiinni siitä jota rakastaa, koska ikinä ei voi tietää milloin se viimeinen yhteinen hetki koittaa!
2. Koirasta luopuminen on pyörinyt mielessäni jo pitkään. Haaveeni on se, että Wili eläisi vielä monta onnellista sekä tervettä vuotta. Ja että Wili voisi kirmata pelloilla muiden kanssa viimeisiin hetkiin asti, eikä sen tarvitsisi kärsiä hetkeäkään. Olen myös käynyt kamppailua omassa mielessäni ja tehnyt itselleni lupauksen, että annan koiralle sen viimeisen piikin koiralle parhaimpana hetkenä. Onhan se totta, että haluaa yrittää ja nähdä rakkaansa vielä viimeisen kerran jolloin suostuu leikkauksiin tai lääkityksiin koiran eliniän pidentämiseen. En vain usko, että se on koiraa kohtaa pidemmällä tähtäimellä reilua jos se joutuu kamppailemaan loppu elämänsä lääkityksen avulla jonka teho tulee kuitenkin laskemaan jossakin vaiheessa. Vaikka olen antanut lupauksen niin silti uskon, että tunteet vievät vallan ja haluan vielä hetken koirani kanssa eli loppujen lopuksi päädyn niihin lääkkeisiin tai muihin elämää helpottaviin keinoihin.
3. Olen ollut aina koiraihminen. Aina. Eipä sitä sen kummemmin perustelemaan, mutta viime aikoina olen alkanut miettimään koiratonta elämää. En siis pysyvää sellaista vaan vain muutamaksi vuodeksi. Kun Wili sitten joskus siirtyy vihreimmille pelloille isojen rustoluiden luokse niin voisin hetken aikaa elää ilman koiraa. Voisin antaa itselleni aikaa jolloin voisin kiertää maailmaa ja katsoa mitä elämältäni haluan. Haluan toki olla ja harrastaa koirien kanssa, mutta pennun ottaminen ei tunnu enää kamalan ajankohtaiselta. Jos sitä matkustaa ympäri maailmaa ilman erityistä aikataulua, niin koiran pitäminen ei ole mitenkään päin järkevää. Vasta sitten kun asettuu ja alkaa elämään säännöllisempää elämää (säännölliset työt tai opiskelu) niin sitten pentu on enemmän kuin tervetullut taloon. Täytyy myöntää, että pentukuume vaivaa tälläkin hetkellä...
4. Olen kilpailuhenkinen! Saa haastaa kisaan kuin kisaan niin olen mukana. Uskallan yrittää ja uskallan myös ottaa haasteet vastaan. Ja kun leikkiin ryhtyy niin leikki on kestettävä ;) Joskus kilpailunhalu kasvaa jopa järjettömäksi ja silloin tunteet kuumenevat. Haluan aina edetä ja pyrkiä parempaan! Haluan siis myös edetä koiraharrastuksissa ja yleensä haluan myös kilpailla lajissa jota harrastan. Vaikka tiedän etten ole ohjaajana kummoinen eikä koirani ole paras mahdollinen harrastuskoira niin silti asetan tavotteita. Ja tottakai harmittaa jos tavotteet ei täyty, mutta koiraharrastuksien parissa olen oppinut olemaan kärsivällisempi ja sietämään tappioita. Vika on aina ohjaajassa eikä siinä koirassa ;)
5. Lähes 8 vuotta koiraharrastuksien parissa on antanut enemmän kuin paljon! Olen oppinut paljon uusia asioita etenkin koirista mutta jopa itsestäni. Olen tavannut hienoja ihmisiä (terkut kaikille ihanille :)) ja saanut uusia uskomattomia kokemuksia. Niistä pahoistakaan päivistä huolimatta en antaisi pois päivääkään koiraihmisten ihmeellisestä elämästä :)
6. Vaikka olen laiskistunut koiraharrastusten parissa ja treenaaminen on jäänyt yhä vähemmälle, niin silti koirien kanssa harrastaminen antaa mulle omaa (parasta) aikaa. Se antaa vapauden irrottautua kaikesta muusta. Koiraharrastus antaa tilaisuuden päästä pois ihmisten luota sekä se rentouttaa. Tää on harrastuksista ainoa jonka parissa jaksan raataa rankan työpäivän jälkeen. Tää on vaan niin mun juttu ja siitä en luovu!
7. Koirien kanssa voi päätyä mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin. Elämäni on moninkertaisesti rikkaampaa koirien myötä. Olen muun muassa hakannut ampiaisia koiran remmillä pitkin kylpyhuonetta, eksynyt keskellä talvea pimeään metsään, valellut verta pitkin peltoja, sekä paloitellut vaikka minkälaisia sisäelämiä vain koiran makunystyröitä mielyttämään :D
8. Mulla on persoonallisin russeli jonka tiedän! kyseistä tapausta ei voi edes selostaa, se on nähtävä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti