Kun aika ei riitä

Mepäs ollaan oltu hyvin hiljaisia täällä blogin puolella!

Toko on ollut syväjäässä vakavemman treenaamisen osalta ja ollaan painotettu pääasiassa agilityyn ja mukavaan yhdessäoloon. Alan päivä päivältä huomata, että mitä se vanhuus tuokaan tullessaan. Se tuo mukanaan perästä vedettävän russelin joka ei innostu lenkeille lähtemisestä, sekä suuren egon omaavan koiran, joka kuvittelee omistavansa talon kaikki kolme sängyä ja yhden sohvan. Wili nauttii. Se elää huolettomasti koiranunen ja ruokakupin parissa. Välillä pitää tappaa uusia pehmoleluja ja haukkua naapurin ovikelloa (en tosiaan tiedä mistä se on kehitellyt tämänkin ongelman). Eikä pidä unohtaa jääkaapin kyttäystä ja intensiivistä tuijotusta kun joku syö. Wili kyllä reipastuu kun jotain uutta ja jännittävää tapahtuu, mutta samat tylsät lenkit saa sen jarruttelemaan pitkin matkaa. Jumissa Wili ei ole, siitä se himmailu ei siis johdu.

Tiistaina käytiin taas Tytin hierottavana. Pääosin hyvässä kunnossa, mutta taas oli lapojen seudulla pientä kireyttä. Uutena yllätyksenä oli kyljissä lähellä takapäätä olevat kireät kohdat. Mistä lie tulleet? Uusi aika on taas lähes parin kuukauden kuluttua ja sitä ennen me käydäänkin ulkomaalaisen fyssarin käsittelyssä :) Ja meidän bot-takkikin lähti tilaukseen ;)

Agilityssä on taas vain positiivista edistymistä. Wili irtoaa ja uskaltaa tehdä itsenäisesti. Voin aivan selvästi huomata kuinka koiran itseluottamus on kasvanut. Se röyhkeästi kokeilee ja tekee, eikä enää vain himmaile ja mieti. Kontaktiesteisiin oon saanut rutkasti vauhtia perus hetsaamisella ja nyt me painellaan esteet päästä päähän täysillä suoraan 2on2off-asentoon. Tänään tosin huomattiin yhdessä Sirpan kanssa, että mä itse pysähdyn koiran viereen kun se on kontaktiesteen päässä. Pysäytys on napakka, mutta ei toimikkaan jos jatkan juoksemista. Siis harjoituksen alle se, että koiralla on lupa jatkaa matkaa vasta käskystä (ja siitä palkka). Nyt kun me ollaan näin hyvässä vedossa pitkästä aikaan niin voisin tosissani alkaa miettimään kisoja.

Tänään myös pikaisesti kertailin tokon saloja. Seuraaminen on tiivistä (koira kiinni jalassa) ja kontakti pitää kovassakin häiriössä. Ainut vaan se edistäminen. En enää tiedä onko se vain riesa vai kirous! Kaukot oli nätit ja napakat. Samoin jäävät. Luoksetulossa himmailee turhaa joten pitää ottaa vain läpijuoksu harjoituksia. Loppujen lopuksi ei me olla aivan kokonaan unohdettu miten tokoillaan kunnolla. Nyt vain treenivire päälle ja hinkkaamaan viimeisiä heikkoja kohtia (kuten paikallamakuu). Ehkä me viimeistään keväällä lähdetään kisaamaan :)