Yllätin tänään itsenikin kun tajusin seisovani ristinummella agilitykentällä. Taivas varjele en edes muista, että koska viimeksi ollaan treenattu agilityä?
Treenisuunnitelmia ei ollut ja vedettiin lonkalta vähän kaikkea. Kontaktiesteille hain lisää varmuutta koska niillä jostain syystä oli ongelmia. Wili jarrutteli puomilla, kiipesi A:n hitaasti ja löi liinat kokonaan lukkoon keinun alkupäässä. Eli ei se tauko ollut näiden esteiden kannalta ehkä kaikkein parasta!
Kepeillä kokeilin todella vaikeita keppikulmia ja kepeille irtoamista. Näistä tykkäsin niin mielettömästi, vaikka vauhtia olisin kaivannut hieman lisää. Muuten kepit tuntuivat varmoilta ja etenkin yhdessä kohdassa kirosin mielessäni sitä, että koira haki väärästä välistä ja väärältä puolelta sisään, mutta hetken kuluttua tajusinkin, että Wili teki koko suorituksen alusta loppuun täydellisesti oikein. Pyytelinkin kovaan ääneen anteeksi :)
Nyt tykkäsin myös siitä, että meidän rottakoira on alkanut irtoamaan! Irtoaa kun annetaan irrota :) Kääntyy hyvin kropalla ohjattuna, hakee kaukaakin hyppyjä juuri oikeasta suunnasta ja oikealta puolelta ja sieltä vielä kauimmaiseen putken päähän. Intoa ja huutoa riitti! Tästä kieputus/irtoamis- harjoituksesta tuli niin tajuttoman hyvä fiilis ja olin heti valmis lähtemään kisoihin. Pitäisi alkaa suunnittelemaan syksyksi edes muutamia kisoja ;)
Treeneissä ei ollut varsinaisesti päätä eikä häntää, mutta reilu puoli tuntia me juostiin niin kovaa kun kintuista päästiin ja siitä vajaan tunnin lenkin kautta kotiin. Voittaja fiilis <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti