Ravistettava ennen käyttöä

(c) Amy

Musta tuntuu otsikkoa lainaten, että mä olen ravistettava ennen käyttöä. Koira on aina valmis käyttöön, mutta oman motivaation saa esille vain ravistamalla ja vatkaamalla. Ei nyt innostuta, sillä en ole löytänyt vieläkään sateenkaaren toista päätä vaikka olenkin istunut katsomassa vesisadetta ja auringon paistetta.

Wili on yhtä pätevä ja hieno russeli kuin aina ennenkin :) Eilenkin opetin sen tuomaan kumisaappaat eteisestä. Paljoa aikaa tempun opettaminen ei vaatinut, mutta itse kiemurtelin lattialla naurukohtauksen partaalla. Olen alusta alkaen päättänyt opettaa temput sheippaamalla, koska se on edullisin ja paras tapa mulle kuin Wilillekkin. Wilin aivojen raksuttaessa se yritti repiä etuhampaillaan varovasti sukkia jalasta (paljaat varpaat joten kutitti!), peruttaa kukkapurkkiin sekä pyöriä ympyrää myötä- ja vastapäivään. Kyllä se aina sen pienen hakemisen jälkeen tajuaa yrittää oikeaa keinoa saada palkkaa.
Temppujen tekeminen on Wilin mielestä niin tajuttoman hauskaa ja se rakastaa yrittää yrittämisen jälkeen ja ehkä vielä vähän sen yrittämisen yrittämisen jälkeenkin. Pienen turhautumisen jälkeen huulet kuivuu ja taas alkaa se tajuton ininä, "palkka heti tai tapahtuu kauheita".
Asia jonka voisin tehdä lukuisten myönnettyjen ja vaiettujen ongelmien eteen, olisi harjoittaa sheippausta hieman useammin ja suurempien rajojen puitteissa. Ei saisi jämähtää temppujen tasolle, vaan tulisi hyödyntää tätä meille sopivaa oppimistekniikkaa tokoon ja agiin. Tulokset voisivat olla huomattavia. Tai sitten ei...

Wili on niin upea 7 vuotias terrieri! Eilenkään se ei pistänyt pahakseen vaikka alle 5-vuotiaat lapset repivät sitä korvista, juoksivat sitä karkuun, astuivat hännän päälle, pyysivät tekemään temppuja ilman palkkaa (ja tästähän wili nauttikin!). Meidän pieni suuri russeli teki temppuja ilman palkkaa ja kuvitella, että kerrankin maha ei vienyt komennus oikeutta. Wili osasi mennä lapsen sivulle käskystä, leikkiä oravaa, peruuttaa ja syödä namin kädestä ilman, että tarvittiin terveyskeskuspalveluita. Tilannetaju on melko aliarvostettua, mutta tämän meidän mies osasi. Jos olisin itse astunut sen hännän päälle, repinyt korvista, kiljunut vieressä 80 desibelin voimakkuudella, olisi wili päättänyt lähteä jo ajat sitten muutaman kovemman sanan ja napakan hampaiden näytön jälkeen. Wili on niiiiin herrasmies!