lauantai 25. kesäkuuta 2011

Kun kaikki ottaa uuden suunnan

Treenit ovat olleet vähän jäässä erinäisistä syistä. Osaksi siksi, että en yksinkertaisesti jaksa taikka ehdi. Mutta koirahan siinä kärsii. Se katsoo malttamattomana mua kun tulen kotiin. Se juoksee mieletöntä rallia, hakee ensin ikea-marsun ja heittelee sitä onnellisesti samalla öristen jalkojen juuressa, lopulta kun en huomaa lasta tarpeeksi se juoksee uudestaan olohuoneeseen ja hakee ikea-rotan. Niin kaksi koiran kokoista lelua matkaa Wilin suussa kun se jatkaa mun kotiintulemisen juhlimista. Eikä se äiti vieläkään huomaa tarpeeksi! Hetken päästä pieni pettynyt russeli juoksee omalle paikalle nukkumaan. Niin saatanan tylsää- se varmaan ajattelee.

Mua ärsyttää lähinnä oma saamattomuus. Kun vertaa viime kesään jolloin me treenattii jatkuvasti, lähes ilman mitään suurempia taukoja tai innostuksen lopahtamisia, niin voin vaan sättiä itseäni koiran kaltoinkohtelusta. Wilille on varmaan ajoittain ihan jees vaan nukkua ja köllötellä (tälläkin hetkellä se makaa tassut kohden taivasta pehmeällä karvamatolla), mutta vähemmästäkin muakin vituttais. Se haluaa tekemistä kuten minäkin. Agikentällä lupaan aina raahautua, mutta en jotenkin vaan osaa. Into on lopahtanut kokonaan sen lajin suhteen. Tokossakin tökkii, koska en ole asettanut minkäänlaisia tavotteita. Voisin pikkuhiljaa ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa tekemään jotain asioiden suhteen. Niin siis voisin...

Jotta en kuulostaisi niin kamalalta koiraharrastajalta, niin tottakai me ollaan treenattu. Viimeksi eilen lenkin ohessa avo-tokoiluja. On se yhä melko pähee koko koira, kunhan vain osaisin treenata sen paremmaksi. Puiden kiertoa se rakastaa yhä vieläkin ja tekee niitä kerta kerralta varmemmin sekä nopeammin. Paikallamakuuseen en ole jaksanut puuttua. Olkoon nyt mitä on ja ryhdistäydyn asian suhteen mahdollisimman pian!
Lisäksi olen panostanut lenkkien määrään ja pituuteen. Usein töiden jälkeen (eli 21 jälkeen) lähden reilun kahden tunnin lenkille yksin tai ystävien kanssa. Oon Wilistä myös aika ylpeä koska se oli aika herrasmies kahden ihanan labbis-neidin (tracyn ja rushin) kanssa :)

Ihanaa juhannusta vaan kaikille! Me lähdetään nyt mummolaan syömään ja ehkä treenaamaan ;)

2 kommenttia:

  1. nooo kyllä se siitä lähtee! ja sittenkun mekin päästään treenailemaan vapaavuoroilla, saat kyllä lähteä jelppimään :---D mun pitäis saada ihan sairaasti irtoamistreeniä eläimelle.

    VastaaPoista
  2. JEEE, todellakin yhdessä vapaavuoroina reenimään :)
    Kuin myös meille irtoamista, mutta siinä ohessa myös kaikkea muutakin:) Mutta treenipäivää vaan sopimaan!

    VastaaPoista