Elämää, ei sen enempää

(c) Karoliina

Hieno päivä, hienolla meiningillä ja hienolla porukalla. Ja kaiken kruunasi poltteleva aurinko.

Lähdettiin Lauran kyydillä 11.20 ja tähtäimenä oli olla paikalla ennen kahtatoista jotta ehdittäisiin sopivasti tunnistusmerkinnän tarkistukseen. Jo tutuksi tullut ystävämme navigaattori opasti meitä (kerrankin!) oikein, mutta hetken oli usko koetuksella oikeasta reitistä, kun ajettiin pikku teitä pitkin ja matkan varrella oli lehmiä, hevosia, traktoreita... Niin ne kaupunkilaiset eksyivät maalle :)

Oltiin tasan kellonlyömällä perillä, löydettiin kadoksissa ollut siru ja vihdoin olin valmis jännittämään. Jännitys ei vaan koskaan saapunut ajoissa perille. Löysin avo-kehän läheltä hieman varjoisemman seinänvierustan johon ensi töikseni asettuduin valtavan rinkan kanssa. Avoimessa luokassa aloiteltiin siinä samassa ruokatauokoa joten oli aikaa hengähtää ja kerätä voimia koettelemuksiin. Koira oli niin kamalan flegu vaikka kastelin sitä ja tarjosin atrian nakkeja. Nakit kelpasi, mutta silti kirosin jo etukäteen koko kisat.

Paikallamakuukehä alkoikin todella yllättäen, onneksi oli sentään koira mukana. Wili meni ekasta maahan ja jäi kivasti makaamaan kahden koiran väliin. Oli elämäni pisimmät 3 minuuttia! Juteltiin muiden kisaajien kanssa niitä näitä ja kaikki veikkaili oman koiran onnistumista. Kerettiin kaikki olla siinä toivossa, että nyt kaikkien koirat makaa täyden kympin arvoisesti, kunnes... Palattiin kehään ja kelpie seisoi keskellä kenttää. Yksi koirista oli tuomarinteltalla ja Wili oli liikkunut maassa hieman eteenpäin. Tässä vaiheessa veikkasin, että Wili on vain ryöminyt eteenpäin. Nollahan sieltä napsahti ja näin kuului perustelut; "se istui, se seisoi, liikkui ja piippasi, riittääkö nää jo?"

Ekan ja tokan kehän välissä oli kivasti aikaa ja kerkesin viilentämään koiraa. Toinen kehä meni osittain paremmin kuin koskaan olisin uskonut ja osittain se oli kamala pettymys.
Kolmas kehä meni huutaen, jo ihan alusta asti, ennenkuin olin kerennyt edes astumaan kehänauhojen sisäpuolelle. Wili ehdottomasti viritteli itse itseään kahden viimeisen kehän välissä :D Oon niin tyytyväinen tohon rasseliin että se teki töitä helteestä huolimatta.

Paikallamakuu; 0 "se istui, se seisoi, liikkui ja piippasi, riittääkö nää jo?"
Kauko-ohjaus; 8, viimeiseen maahanmenoon jouduin antamaan tuplakäskyn, samoin perusasentoon. Aika tahmea muuten.
Seuraaminen; 9 Tuntui koko ajan, että koira jätättää ja että seuruu oli kamalaa. Liikkeenohjaajan kommentti liikkeen loputtua; "tää oli ehkä päivän ensimmäinen seuraaminen jossa koira seurasi ohjaajaa eikä ohjaaja koiraa"
Luoksetulo; 5 Hieno läpijuoksu <3
Nouto; Kapula lensi aika pitkälle ja hetken kerkesin pelätä, että koira kadotti sen. Wili haukahti lähdössä, mutta meni ja toi laukalla. Lopussa mälvi ja tuntui siltä, että oli aikeissa tiputtaa kapulan.
Liikkeestä maahameno; Räyh räyh, huutoa maahan-käskyyn asti. Ekasta maahan ja ekasta ylös. Iso miinus siitä huutamisesta.
Liikkeestä seisominen; Nyt huusi vähemmän, stoppasi ekasta hienosti. Wili jäi katsomaan kehänauhan heilumista ja sitten tuli kiire nähdä mamma jolloin koira kääntyi ympäri.
Hyppy; Hieno hyppy hyöstettynä alun huutamisena. Ei istunut ekasta ja mokana oma käskytys. Tuli erittäin nopeasti luoksetulokäskyllä sivulle :)

Tarkennusta pisteisiin myöhemmin!

Nyt me lähdetään mökkeilemään makoisan ruoan merkkeihin :)


ISOT ONNITTELUT myös kaikille ihanille UKUlaisille hyvistä suorituksista! Ja erityisesti onnea Susan & Ruut (Tending Lunar)