Anteeksi rakkaani

Tiedättekö tunteen, kun yrittää kaikin tavoin pyytää anteeksi ja hyvitellä tekoaan, mutta silti se ei tunnu riittävän ja on niin kamalan pahoillaan! Minä ainakin tiedän tunteen :(
En tiedä olenko hankaluus-hakuinen vai mitä, mutta tänään taas satutin pientä ressukkaa. Niin eläimenpitokielto vaan! No kyse oli onneksi vain puhtaasta vahingosta, eikä mitään vakavampaa kerennyt sattumaan. Nousin autosta käydäkseni pikaisesti sisällä ja pyysin Wiliä pysymään autossa nätisti. Suljin oven kiinni ja kuulin kamalaa huutoa. Se raastoi sydäntä ja sielua niin paljon! Hitaat refleksit omaavana mulla kesti hetken, ennen kuin tajusin sen äänen kuuluvan mun koirasta. Wili huusi ja valitti kipuaan, eikä mamma vieläkään pelastanut. Tajusin avata auton oven ja rassukka sai tassunsa oven välistä. Anteeksi rakkaani, ei ollut tarkoitus! Niin onneksi ei sattunut pahemmin ja on vakuutukset kaiken varalta kunnossa!

Muihin tunnelmiin;
Tänään taas monen viikon tauon jälkeen käytiin Tytin käsittelyssä. Kiloja tolta koiralta on karissut valtavasti! Vasta nyt kun vertaa lähtöpainoa ja nykyistä painoa, tajuaa kuinka iso se ero voi ollakkaan. Ei se silloin näyttänyt niin lihavalta... mutta kun tottuu elämään toisen kanssa päivittäin, niin ei sitä opi huomaamaan lihomista tarpeeksi ajoissa. Nyt mun koira on laiha, sopivasti laiha. Alussahan painoa löytyi jopa 7,95kg, väli punnituksessa painoa oli 7,3kg ja nyt pyöritään paljon pienemissä luvuissa 6,85kg. Nii-in kilon painon pudotus tuntuu ja näkyy tuossa koirassa.
Wili oli todella hyvässä kunnossa, selässä ei mitään ongelmaa (etenkään alaselässä). Niska oli vähän jumissa, kuten viimeksi ja etenkin oikea puoli. Samoin oikean lavan alueelta oli vähän kireä, vasemman lavan kohdalla jotain pientä lihaskireyttä. Russeli oli siis aivan mahtavassa kunnossa! Nyt jatkuu nykyisen painon ylläpito, vähän saa vielä laskea, mutta nousta ei :)