Yllättäen tokokärpänen puri minuakin pitkästä aikaa ;)
Tänään reippailtiin Karoliinan ja Nemon kanssa ja käytiin lähes kahden tunnin lenkki, joka hurahtikin niin nopeasti. Puhuttiin tapamme mukaan koirista ja treenaamisesta, kunnes luulin saavani hyvän idean. Karoliinalla oli tiedossa möllitokot (alo, avo) ja innostuin niistä niin kovasti, että ajattelin lähteä kokeilemaan avo-luokkaa. Toko-sm kisoissahan me joka tapauksessa ollaan naurattamassa muita siellä avo-luokassa. Miksei siis möllitokossakin ja möllithän menee aina hyvästä treenistä. Koetta silmällä pitäen oli ehdoton pakko lenkin jälkeenkin käydä kodin kautta hakemassa treenivarusteet.
Wilillä oli kentänlaidalla ruokakupissa odottamassa mahtava palkka.
Seuraaminen hihnatta; Huusi, edisti, huusi ja huusi. Ajoittain joo ihan kivaa, mutta etenkin istumiset jäi vajaiksi (jotka ovat olleet lähiaikoina aikas hyvät). Käännöksissä kyttäsi palkkaa. Pakko oli lopettaa liike siihen.
Liikkeestä seisominen; Alkuun taas mieletön konsertti. Seurasi hyvin eikä enää edistänyt niin paljoa. Stoppasi välittömästi, jäi kuitenkin vähän vinoon. Ei liikkunut vaikka kävelin koiran taakse. Ihan kelpo liike :)
Luoksetulo; Juuri kun pääsin kehumaan, että Wili lukee mun kroppaa hyvin tässä liikkeessä ja stoppaa käsimerkistä niin läpijuoksuksihan se meni. Pakko oli kokeilla toisen kerran ja taas juoksi suoraan sivulle. Kolmannella kerralla huusin seis ja johan oli näppärä pysähtyminen ;)
Nouto; Vähän pelkäsin, että miten onnistuu muihin liikkeisiin ketjutettuna. Odotti nätisti kun heitin kapulan, luvan saatuaan kääntyi 180 astetta ympäri ruokakupille ja vilkaisi nopeasti mua ja sitten tajusi, että se kapula piti hakea. Kyllä muuten toi lujaa! Mälväsi kamalasti siinä sivulla, mutta ei tiputtanut.
-vapautus palkalle-
Parhaat palkat oli jo käytetty, joten keskityttiin hiomiseen.
Luoksetulo; Ääni on ehdottomasti parempi. Mitä kovempaan huudan, niin tottakai sitä paremmin pysähtyy, mutta samaa asiaa ajaa myös äänen kimeys. Nätit ja napakat stopit, kun sain oikean vaihteen silmään.
Kaukot; Nyt oli 10 arvoiset siirtymiset! Kärppänä ylös, ja kuin kivi maahan. Maahanmenon jälkeen vapautin aina takapalkalle. Näitä muutama ja parani vain mitä useammin toistettiin, jes :)
Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen tohon russeliin, koska ikuna ei olla treenattu avo-liikkeitä putkeen. En usko, että liikkeestä maahanmenossa tai hypyssä on mitään ongelmaa. Se paikallamakuu vain vähän jänskättää...
Nyt lupaan treenata kyseistä liikettä PALJON. Karoliinalta kaunis kiitos upeasta ideasta, jonka se tuotti ikään kuin vahingossa. Karoliina nimittäin alkoi puhumaan koiran irtoamisesta josta sainkin treenejä ajatellen loisto idean. Wilillä on hyvä arkiluoksetulo, joten voin/uskallan treenata irtoamista ja sitä että koira luottaa itseensä (kokee olonsa mukavaksi) kun se kauempana musta. Yritän siis opettaa pienen lapseni itsenäistymään ja nauttimaan siitä, että mä poistun nurkan taakse. Se, että miten ja milloin niin en todellakaan tiedä!
Ja miten niin ahne koira? Tänäänkin näin minuuttien ja sekuntien vilisevän silmissäni, kun yritin saada Wilin ruokatorven auki (niin taas se hotki itsensä tukehduksiin). Kyynel meinasi vierähtää poskelle, koska luulin taas kerran (ja näitä kertoja on monta) viettäväni elämäni viimeistä hetkeä Wilin kanssa. Niin pitkään me kamppailtiin ja taisteltiin pienen eläimen hengestä, koska toisella on vain niin hyvä ruokahalu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti