Meille aukesi paikka KATin kilpailevien ryhmästä, joten me tartuttiin haasteeseen. Haastetta on tosiaan luvassa! Jenni piti heti huolen, että me tahkotaan tuloksia, eikä vain "treenata". Rakennettiin kuvan rata porukalla ja kellotettiin radasta esteet 1-4.
Tarkoituksena oli etsiä itselle sopivin ja ennen kaikkea nopein tapa. Aloitin radan kutsumalla koiran kakkoesteelle sylkkäriin. Aika oli 6,10s. Sylkkäri oli vähän löysä ja hidas. Toisena kokeiltiin niistosokkaria (?), joka levisikin käsiin heti alussa. Mulla löi pää tyhjää jatkuvasti ja olin valmis jättämään koko treenin siihen. Mepä siis vain harjoiteltiin, ei kellotettu sen enempää. Ärsytys oli suuri ja treeni-into nolla.
Tauon jälkeen tehtiinkin rata kokonaan. Itse yritin juosta minkä kerkesin. 4 putken jälkeen persjätöllä odottamaan koiraan ja sitten vain pyöritystä ja kilpajuoksua keinulle asti. Koira putkeen 12 ja hypyn 13 taakse odottamaan. Sylkkärillä hyppy 15. Kepit meni todella hyvin! Jos olisin uskaltanut (mutta en uskaltanut), niin olisin voinut leijeröidä niin, että keinu olisi jäänyt mun ja koiran väliin, jolloin olisin kerennyt hypylle 18 vastaan. Nyt siis meidän tapauksessa yritin vain työntää koiraa eteenpäin ja takaaleikata. Puomi mentiin pitkästä aikaa lujaa!
Jenni kehui meidän menoa varmaksi ja helpoksi. Kepitkin oli kuulemma hyvät ja koira pujotteli nopeasti ja ilman sivulle hyppelyä. Treeneistä jäi hyvä maku suuhun.
"pliiiis päästä jo palkalle"
Perjantaina käytiin vielä Lindan ja koirien kanssa Vantaan Agility Akatemian hallilla. Meille se oli treenipaikkana aivan uusi. Wili haisteli aikansa paikkoja ja parin huomautuksen jälkeen oli valmis treenaamaan. Tehtiin keppejä, jotka hajosikin nopeasti käsiin. Mitään muuta selitystä mulla ei ole kuin, että koira otti häiriötä uudesta paikasta. Treenien lopussa kepit sujuivatkin tuplaten paremmin.
Kontaktiesteisiin hain vauhtia hetsaamalla koiraa ja esteen lopussa oli super palkka. Kyllähän se vauhti nopeni :) Kuumakin tuli, sillä juoksin koko ajan! Harjoiteltiin irtoamista sinne putkeen ja nopeita pyrähdyksiä. Melkoinen sekametelisoppa-treeni, mutta en silti olisi jättänyt menemättä!
Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa (mm. myös sen, että kamerani ei osaa ottaa hyviä kuvia halleissa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti