"Aurinko paistaa kaikille"
Ollaan vihdoinkin kotona jokseenkin uuvuttavan loman jälkeen. Junamatkat sujuivat oikein mukavasti eikä ollut minkäänlaisia ongelmia VR:n kanssa. Turhaan suomalaiset keuhkoaa VR:lle. Minkä ne voi lumisateelle ja koville pakkasille? Hyvin firma on pystyssä ja tarjoaa suurimmalle osalle mahdollisuuden mennä töihin junalla ja ihan kohtuu myöhästymisillä.
Matkalla Tikkurilasta- Joensuuhun lemmikkivaunussa oli vain muutama muu matkustaja. Saatiin siis olla täysin rauhassa. Tänään matka Joensuusta- Tikkurilaan juna olikin todella täynnä, joten onneksi oltiin varattu paikat etukäteen. Molemmilla matkoilla Wili nukkui sylissä pitkin pituuttaan ja muut matkustajat kävivät ihailemassa miten suloinen koiruus mulla onkaan. Heti junan lähdettyä Wili asettui nukkumaan ja heräsi vasta päätepysäkillä.(matkoihin meni lähes 4 ja ½ tuntia) Välillä oli jo pakko herätellä koiraa katsomaan maailmanmenoja. Untenmailla olisi ollut vaan niin paljon mukavampaa :D
Loma Liperissä ei olisi voinutkaan mennä paremmin. Pakkaset laski -30 asteesta -10 asteeseen. Mikä sattuma juuri meidän lomalle, joten koirankin kanssa tarkeni olla pidempään ulkona. Hassuinta siellä korkeudella oli se, että siellä oli vähemmän lunta kuin etelä-Suomessa, vaikka sielläkin oli lunta riittämiin!
Käytiin joka päivä pidemmällä lenkillä lammella ja kahlattiin lumihangessa. Koirat sai olla koko ajan vapaana.
Aina illalla oma "pelko" pakotti ottamaan koiran hihnaan, kun siellä päin on nähty ilves liikkumassa. Ilveshän on kissaeläin joten majailee ja väijyy puissa. Olisi ollut ikävää jos ilves olisi hypännyt koiran niskaan :( Ilvekset ihmisten pariin on ajanut tiuha rusakkokanta. Ilveksen tassunjäljetkin nähtiin lumihangessa ja kynnenjäljet metsänpuissa. Parempi oli siis varautua pahimpaan kuin jälkeen päin voivotella. Olisi kyllä ollut mahtavaa nähdä ilves! Myös ketunjäljet löydettiin lammen läheltä.
(meidän tyylinäyte noudosta :D)
Wili on reissun jälkeen aivan väsynyt! Yöllä kun oli kivempaa tehdä kaikkea muuta kuin nukkua. Päivisin piti tappaa kaikki vinkulelut ja touhuta ulkona. Aikaa unelle ei jäänyt juuri ollenkaan. Silloin tällöin malttoi sulkea silmät hetkeksi :D
Me jopa tehtiin parit treenit (olen niin tyytyväinen) eikä mitään istu-maahan treenejä. Vaan seuraamisia, jääviä, noutoja ja kaukoja. Patistin veljeni kuvaamaan yhdet ulkotreenit joten kuvamateriaalia tämän hetken osaamisesta on tulossa.
Treeni-into alkaa pikkuhiljaa palailla ja kova into olisikin agilityn pariin! Odotan niin paljon kesää!
Näin loppuun vielä yhteiskuva ohjaajasta ja Wilistä :D Pakkanen on tehnyt tehtävänsä punottavalle iholle...
ja vielä muistuttelen että kuvat kannattaa avata isommiksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti