Päivä kerrallaan

Omaan korvaan tuntuu hyvinkin tutulta jos joku sanoo että nyt ei oikein innosta treenata. Pidän koirien kanssa lenkkeilystä ja kaikesta muusta harrastamisesta. On ihanaa pitkän ja raskaan päivän jälkeen pakata treenikamat ja lähteä kentälle treenaamaan! Ja se että saa opettaa koiralle uusia asioita. Koiraharrastuksen parhaimpia puolia <3

Nyt vain se "treeni-into" ja kaikki se innostuneisuus on kadonnut. Ei olla treenattu viimeksi kuin viime tiistaina Susanin ja koirien kanssa. Mutta entä ennen sitä tai sen jälkeen? Ei liikkeen liikettä, ei edes paikallamakuuta joka vaatisi ahkeraa treenaamista. Lenkitkin on ollut todella pikaisia. Säälittää Wilin puolesta. En vain saa omaa pyllyäni ylös penkistä...
Olisi niin monta treeni-suunitelmaa, hyviä uusia ideoita mutta mitään ei tapahdu. Jos vain kykenisin niin lupaisin treenata joka päivä edes paikallamakuuta. Mutta kun en vain kykene. En treenaisi kuitenkaan.
Suurimmalta osaltani en ole edes huolissani, koska tiedän että pian tulee pidempikin kausi kun treenaan joka päivä ja koko ajan. Tekisi mieli treenata jatkuvasti ja kaikkea uutta. Se on aivan varmasti tiedossa lähiaikoina. Lähinnä ärsyttää se, että on niin "ei treenata" kausia, jolloin koirakin kärsii.

En lupaa, mutta yritän treenata nyt hiihtolomalla edes muutaman kerran. Matkustan nimittäin huomis aamulla jo puoli 7 junalla Tikkurilaan josta lähtee kaukojuna Joensuuhun. Siitä matka jatkuu isovanhemmilleni Liperiin jossa on nyt tälläkin hetkellä reilut 30 astetta pakkasta. Siellä ei siis paljoa olla koiran kanssa ulkona joten on aikaa treenailla sisällä ja jospa ulkonakin tekisi muutamat noutotreenit.

Päivä kerrallaan kuten otsikossakin. Eiköhän se treeni-kärpänen puraise pian ;)