Päivälleen kuusi vuotta sitten lapsen suurin toive toteutui. Se OMA koira oli vihdoinkin syntynyt ja 7 viikoa myöhemmin pentu pääsi aloittelemaan elämäänsä mun kanssa. Tuntuu kuin vasta eilen Wili olisi tutkinut jokaikisen nurkan ja tutustunut uuteen kotiinsa. Aivan kuin vasta eilen Wili olisi ollut se pieni pentu jolle mastui jokaikinen kivi ja oksa. Mutta aikaa onkin vierähtänyt kokonaiset kuusi vuotta. Toisaalta se on pieni aika, mutta taas niin suuri. Jokaikinen hetki, jokaikinen yhdessä vietetty sekunti on ollut kultaakin kalliimpaa.
Sitä on tullut koettua yhdessä niin paljon. Sanat eivät edes riitä niitä hetkiä kuvaamaan.
Vaikka Wili on vieläkin se sama mammanpienikultamussukkajasesamapienipentu niin kyllä se vanhuus jo näkyy. Wili on selvästi harmaantunut naamasta ja ei se meidän pappa jaksa enää touhuta niinkuin nuorena. Mutta uskon sen kuitenkin jaksavan vielä monta hyvää ja tervettä vuotta!
Uskon Wili olleen tyytyväinen näihin kaikkiin vuosiin huonoista päivistä ja viikoista huolimatta. En usko että se moittisi yhtäkään hetkeä, toisaalta ruoan laadusta ja määrästä voisi tulla omistajalle nuhteita. Niin perso ruoalle kuin se onkin :D Siis ihaninta 6 vuotis syntymäpäivää Wilille!
Synttäreitä ollaankin vietetty mukavissa merkeissä. Aamulla lähdettiin kello 9 ajamaan Espoon Juvanmalmille agitreeneihin Super play´s-tiimin kanssa. Mistä lie johtuu että treenit meni todella hyvin, siis odotettua paremmin. Taisi jätkä olla vaan synttärifiiliksellä :)
Meillä oli tällä kertaa ohjaaja mukana ja tehtiinkin pienempää rataa jossa ohjaajan piti tehdä jättövalsseja (ja voin sanoa, että en ole moisia ikinä treenannutkaan). Rata oli todella yksinkertainen, valssit puolestaan vähän hankalempia. Sain kuitenkin askeleet toimimaan ja koiran ohjattua hyvin sekä selkeästi. Vauhti oli kovaa!! Tehtiin muutamat toistot, mutta vauhti sen kuin vain koveni ja ote rataan parani.
Radan jälkeen tehtiin A-estettä 2on2off-tyylillä. Hyvin kiipesi ylös, sitten hidasti siellä korkealla mutta tuli kuitenkin alas asti ja stoppasi. Olen kuitenkin miettinyt, että voisinkohan opettaa juoksukontaktit, koska en usko että hyppäisi kontaktien yli koskaan? Työtunteja kuitenkin olisi paljon jotta onnistumisprosentti olisi lähelle sataa.
Tehtiin lopuksi kuuriluontoinen keppitreeni. Eli oikean välin hakemista eri kulmista. Sovelsin oppimaani JAU:n treeneistä ja saatiin tehtyä monta onnistunutta keppien hakua. Lopuksi tein lähetystä kepeille jolloin itse jäin alussa kauemmaksi. Treenien päätteeksi lähetys onnistui reilun metrin päästä! Nyt on mamma tyytyväinen koska ei olla ikinä treenattu missään seurassa Wilin kanssa. Se on vain roikkunut mukana kun ennen treenasin Hugon kanssa.
Nyt siis täytyy lähettää hakemus KAT:in katselmukseen ja toivoa, että pääsemme seuraan treenaamaan! Ehkäpä joskus päästäisiin kisaamaankin?:D
Torstain tokotreeneistä sen verran, että työskenteli hyvällä draivilla ja noudossa ollaan edistytty vauhdin osalta. Taitaa pikkuterrieri tykätä liikkeestä.
Paikallamakuussa pyöritään yhä samoissa ongelmissa, siinä ei siis olla edistytty.
Loppu päivä jatkuu pitkän lenkin ja treenien merkeissä sekä tottakai synttärisankari saa herkutella! Ja jos vain millään kerkeän niin yritin uudistaa blogin ulkoasua!
+ lisäksi kuvia arkistojen kätköistä :)
paaaaljon onnea wilille! :----)
VastaaPoista