Me tosiaan tullaan viikon jäljessä näissä treenipäivityksissä! Oon erittäin tyytyväinen itseeni siinä suhteessa, että olen osannut antaa aikaa koiralle kaiken tämän muun arjen pyörityksen ohessa. Pitkät koulupäivät ja lähes 30 tuntiset työviikot vie kaikki mehut. En siis suosittele tätä kenellekkään, etenkään koiranomistajille. Mutta valitukset sikseen, sillä mulla on kerrottavaa kivoista treeneistä.
Viime torstaina treenailtiin Amyn ja Sansin kanssa! Kiiiitos treeniseurasta ja oli mukava pitkästä aikaa höpötellä niitä näitä mm. koirista :)
Wilin kanssa tehtiin lähes koko avo-luokka putkeen. Ihan jees työskentelyä vaikka siellä on niitä hiomisen aiheita, mutta päivä päivältä olen varmempi, että ollaan ilmottauduttu oikeeseen luokkaan sm-kisoihin. Hyppyhän on eniten kesken tai siis itseasiassa ihan alkutekijöissään. Ajattelin ottaa sen viikonloppu projektina ja kokeilla mitä pisteitä sillä pelleilyllä saisi kisoissa. Noutoon oon hirmu tyytyväinen ja mälvimiseen oon käyttänyt painavempaa kapulaa. Eipä enää pyöri niin paljoa siellä suussa;)
Muutenkin siihen huutamiseen oon miettinyt monia konsteja, mutta ajattelin kokeilla ja riskeerata meidän työskentelyn kolinapurkilla. Kuitenkin tohon kalloon uppoaa kovatkin sanat ilman, että koira menee lukkoon tai alkaisi työskennellä huonommin. Joten en usko kolinapurkista olevan sen suurempaa haittaa, enneminkin hyötyä.
Jäävät alkaa näyttää juuri siltä mitä haluan niiden olevan. Makuussa kääntää päätä, mutta kroppa pysyy paikallaan. Seisomisessa sama, mutta siinä pelkään jatkuvasti, että Wili päättää kääntyä ympäri. Täytyy vaan oppia luottamaan siihen koiraan. Luoksetulo, ai että :) Se on hieno vaikka itse sanonkin ja etenkin silloin kun se onnistuu! Jarrusukkia ei tarvita koska stoppi on melkosen terävä.
Kaukoista mä tykkään ja itseasiassa oon aina tykännyt. Vaihdot saisi olla toki napakammat, mutta näillä voi huoletta lähteä kisaamaan.
Maanantaina käytiin ensimmäistä kertaa (4xkurssi, enää yksi kerta jäljellä) keppikurssilla. Paloipa pitkästä aikaa kiinni tohon koiraan. On se kiva jos löytyy energiaa ja pitää HUUTAA, mutta ohjaajan pää ei kestä :D Ensin harjoiteltiin 12 keppiä ohjureiden avulla. Wili ei jostain syystä tajunnut että ne on ohjurit, vaan päätti surutta loikkia niiden yli ja ryömiä ali. Ja jos päästiin lähes kokonaan kepit loppuun niin eiköhän Wili keksinyt aina jonkun jäynän. Tapeltiin ja tapeltiin ja saatiin pari onnistunutta suoritusta. Toinen kerta niin, että alussa ja lopussa oli ohjurit. Ei toiminut vieläkään. Wili ei osannut hakea oikeaan väliä vaan juoksi kauhusta kankeana ohjureita karkuun. Meidän pieni suuri russeli. Sitten siirryttiin kujiin jossa oli ohjurit. Ohjaajan huoli oli sitäkin suurempi. Koskaan ei olla harjoiteltu kujalla saatika yhdistetty siihen ohjureita. Tämä onnistui paljon paremmin ja vauhti oli aikas kivan näköinen. Kun se sitten vihdoin ja viimein alkoi onnistua enemmän kuin hyvin, niin harjoittelin takaaleikkausta, vedättämistä, irtoamista ja eri kulmia. Koiran taakse jääminen ei meillä wörki, mutta vedättäminen, leikkaukset ja haastavat kulmat oli vaan pelkkää rakkautta.
Ensi viikolla sitten haastavampien treenien vuoro :)
Tokoa on viilailtu lähes joka päivä. Perusasentoa, paikallamakuuta (JEE!), stoppeja, luoksetuloa. Uskallan jopa ilmoittaa, että Wili makaa piilossa jo lähes minuutin. Töitä löytyy ja niitä saisi tehdä tuplaten lisää, mutta aina ei jaksa! Mutta kisat täältä me tullaan :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti