Argggggh, onneksi joku viisas on joskus sanonut että ei kannata treenata koiran kanssa jos ohjaajalla on huono päivä. Kyllä on muuten todistetusti totta. Nyt painitaan agilityongelmien kanssa. Mä kun olen tunnetusti, kaikki nyt heti-ihminen. Tiedän missä menee meidän heikkoudet ja niitä heikkoja kohtia tulisi vain treenata. Mutta on niin miljoona kertaa helpompaa vaatia vähän ennemmän.
Sirpan tekemällä kivalla radalla (ratapiirros myöhemmin) oli poispäin kääntymisiä jotka meiltä sujui kuin luonnostaan. Ei tarvittu kuin pieni ohjaus niin koira kääntyi todella jyrkästi. Keinukin mentiin ilman himmausta.
Sitten niihin sapettaviin treeniosuuksiin. Koira oli todella poissaoleva ja oma ohjaus näin rumasti sanottuna perseestä :(
Pimeääputkea ja kahdeksikkoa kahdella putkella. Pimeäkulma ei toimi varsinkaan kun en osaa ohjata. Koira juoksi kyllä putkea ympäri, juoksi apuohjaajan palkalle mutta putkesta ei ollut tietoakaan vaikka tehtiin todella paljon helpotettuna. Sama kahdeksikossa. Wili oli poissaoleva eikä suostunut menemään putkeen. Pinna paloi ja kyllä meidän ohjaajatkin huomasivat kun käry nousi.
Haluaako joku hitaan ja epävarman russelin? :D
Loppuun juostiin puomia edestakaisin johon saatiinkin kiva vauhti. Samoin tehtiin vauhtikeinuja. Mutta kun sitten otettiin hyvällä vauhdilla olevia puomeja kontakteilla, raksutti terrierin korvien välissä "mikä *lvetin pinta? saanko mä sen pallon jo?" Yritä siinä sitten itse kiukkuisena muistuttaa koiralle erittäin tuttua asiaa, jota ollaan treenattu pitkin viikkoa vaikka mistä kulmasta ja miten päin vain.
Onneksi tokon saralla ei olla koettu epätoivoisia hetkiä. Kapulan nostoista olen naksutellut. Ja nykyään me tapellaan siitä kapulasta. Pitotreeniä jossa koira repii kapulaa itselleen. Ehkä siitä joskus saadaan hieno nouto? :)) Mutta tällä viikolla me löysäillään koska huomenna päästään ihanan Tytin hierontaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti