Itseäni kaivertaa vieläkin lauantain möllitoko. Olen päivät pitkät sekä yöt (tää ei ole normaalia mulle sillä omistan mahtavat unenlahjat) pohtinut missä on mennyt pieleen. Juuri kun pääsin kehumaan Karoliinalle Wiliä ja kuinka se jaksaa touhuta tässä helteessä, sainkin muuttaa käsitykseni. Wilihän rakastaa nukkua kesät talvet peiton alla. Erittäin mieluinen juttu on myös kaivautua makuupussin päähän, pussin ollessa kiinni. Wili makoilee monta tuntia auringossa muutaman juomatauon kera. Se rakastaa lämpöä, on aina rakastanut. Muistan vieläkin pari vuotta taaksepäin kun sen lempipuuhaa oli nukkua meidän pienessä vessassa jossa oli lattialämmitys. Pelkkä lämmitys ei riittänyt vaan sen täytyi kaivautua maton alle. Höpsö :) Mutta nyt tuli mun koiralle raja vastaan. Se ei jaksa liikkua ulkona kamalan pitkään. Se on jopa jättänyt ruoan syömättä (wili ei ikimaailmassa jättäisi murustakaan syömättä! sillä on aina ollut pohjaton vatsa, eikä ruokaa voita mikään), sen syömistahti on hidastunut puoleen kun se ennen hotki ruoan pureskelematta.
Tämä kamala helle on tottakai verottanut koirasta energiaa, mutta omaan päähäni on pinttynyt erinäisiä mielikuvia. Suoraan sanoen tällä hetkellä treenaaminen ällöttää, en todellakaan halua treenata. Oma nihkeä ja *ittumainen asenne tarttuu koiraan kuten eilenkin jo totesin. Ehkä tämä tästä? Täytyy vain muistaa, että tärkeämpää on pitää hauskaa kuin itkeä liikkeiden takia. Kun kerran kilpailun makuun pääsin, olen kilpailuviettinen AINA.
Eiliset epäonnistuneet treenit. Uskoin olevani hyvällä tuulella joten lähdin vähän ennen yhtätoista treenaamaan yhteiskoulun kentälle juuston voimin. Päinvastoin olin kiukkuinen ja väsynyt samaanaikaan. Virhe, olisi pitänyt kääntyä takaisin kotiin ja painua samantien nukkumaan.
Seuraaminen; Palkka tuli kun piti sivulla kontaktin. Palkka tuli myös parin askeleen hyvästä ja nätistä seuraamisesta. Ihan ok.
Paikallamakuu; Pääpainotteena ripeä maahanmeno ja nopea istuminen. Meni heti maahan, makasi nätisti ehkä puoli minuuttia kymmenen metrin matkalla. Palasin koiran viereen ja pyysin istumaan. Vasta tokasta käskystä nousi.
Maasta istumaannousuja; Näitä muutama toisto, mutta teki koko ajan laiskasti. Ensikerralla naksu mukaan!
Lopuksi tehtiin lipputangon kiertoa, mutta ihme haahuilua. Se ei ole ikinä ennen missanut mitään "agilityyn" liittyvää, mutta eiköhän nyt. Oma asenne oli perseestä, suoraan sanoen. Ehkä treenaan vasta sitten kun on parempi fiilis. On se ihmismieli hassu...
Kuvia vielä lauantaisista mölleistä, kuvaajana Sanna Rautio. Täällä lisää kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti