torstai 15. heinäkuuta 2010

ÄRSYTTÄÄ

Tällä kertaa EI koira, eikä oma käytös. Vaan ihmiset! Ihmiset jotka eivät saa aikaiseksi mitään ja jälkeenpäin valitettelevat tekemättömyyttä. On niin helppo kysyä itseltää miksi? kun olisi paljon helpompaa nauttia siitä, että tuli tehtyä. Hommia ei saa tehdyksi vain oleskelemalla ja pohtimalla. Sitä ruumiillista työtäkin on valitettavasti tehtävä. Niin yksinkertaista se on. Niin yksinkertaista...
Sade voi tappaa, siihenhän voi hukkua tai kylmästä sateesta voi saada keuhkokuumeen. Ukkoseenkin voi kuolla, sehän voi iskeä kirkkaalta taivaalta ja kuolee juuri siihen paikkaan. Sehän on myös erittäin todennäköistä että salama iskee juuri samalle neliömetrille jossa sattuu itse olemaan. Niin ja olen kuullut että vesisateessa voi sulaa jos on sokerista, niinhän me kaikki ollaan. HEI CAMOOON vesisateeseen ei todellakaan kuole, eikä ukkoseenkaan joka on aivan toisella paikkakunnalla vaikka jyriseekin. Se on puhdas fakta, mutta silti sadekelejä kammoksuu jopa koiranomistajat. En itsekkään nauti kastua alusvaatteita myöten, mutta jos tehtävät hommat niin vaativat niin kohtaan sen sateen kuin mies. Rehdisti siellä seisten, enkä valita. Kun jokaikinen on hankkinut koiran on aivan varmasti kuullut sanottavan, että ulos on mentävä koiran kanssa satoi taikka paistoi. Valitettavasti treenikentällä saatika ulkona ei näkynyt taaskaan ketään muita kuin me. MIKSI?? Minähän se saan parhaat naurut kisoissa kun muut koirakot tuskailevat vesisateen kourissa ja pistävät huonon suorituksen sen sateen piikkiin ja kuinka se musti vihaa vettä. Kyllä sitäkin voi treenata. Sateeseen vain, ei tietenkään palkattomia treenejä ja vielä mahdollisimman pitkänä. Siellä voi vaikka käskeä koiran kaksi kertaa istumaan sekä maahan ja lähteä tämän jälkeen kotiin. Yksinkertaista? Ei monille se yksinkertaisuuskin on liian monimutkaista. Joskus tuntuu, että olen ainoa koiranomistaja joka tekee ruumiillista ja raskasta työtä koiran eteen. Muita ilmottautuneita?
Tänään olisi pitänyt olla UKU;n möllitoko klo 18.30. Paikalla ei ollut kuitenkaan ketään, kuten aikaisemmasta tekstistä voi päätellä. Kyllä muuten kiehahti ja pahasti! Onneksi kykenin muuttamaan asenteeni hetkessä. Kentälle vain vesisateeseen, päätin minä. Ei kisoihinkaan voi toivoa aina hyvää säätä, tai siis voihan toivoa. Mutta harvoin toteutuu. Kisoja on myös vesisateellakin, pakkasessa, täydessä helteessä. Ja valitettavasti et voinut tietää sitä ilmottautuessasi! Niitä sääolosuhteita on treenattava, samoin erilaisia alustoja ja paikkoja. Tämäkin on taas kamalan yksinkertaista, ainakin mulle.

Vaikka koira oli jo kentälle mennessä aivan läpimärkä, päätin että mehän treenataan. Kaikkein vesikammoisimmat voivat muuten varustautua vedenpitävällä vaatetuksella! Taskuun makkaraa ja koira sivulle. Mun uitettu koira toimi, koska me ollaan treenattu ennenkin kaatosateessa ;) Seuraaminen hihnassa kruunasi treenien aloituksen. Hyvä paikka, hyvä kontakti. Koira unohti kokonaan vesisateen. Käännökset <3 Taas jos sattui kontakti tipahtamaan tai edistämään niin pakotteella muistutus. Istumiset tuppasi pari kertaa unohtumaan KUNNES muistin, että en itse hidastanut vauhtia ennen stoppia. Ohjaajan piikkiin siis! Luoksetulo yhden kerran kokonaisena liikkeenä jossa perusasento ihan ok. Nyt muistin kuitenkin treenata lyhyeltä matkalta sitä sivulletuloa kädellä ohjaten. Wilihän on oppinut luoksetulo liikkeen niin, että kutsun jälkeen juostaan sivulle vinoon ja jälkeenpäin korjataan käskystä. Sen tiedän tehneenin tässä liikkeessä väärin. Kaikki namilla ohjaukset onnistui ja vauhti nopea lyhyestä matkasta huolimatta. Maasta istumaannousuja ja alkuun ohjaajan hengitysharjoituksia. Nousi kun vedin henkeä sisään, sama toisella yrittämällä. Pari onnistunutta maassa pysymistä ja vapautus. Uudestaan koira maasta istumaan, jes nappiin meni :)
Istumisesta maahanmeno oli nopea ja yritinkin palkata nopeasti. Tässä myös hengitysharjoitukset jossa nousi yhden kerran. Käännökset oikeaan pääsivät vielä lisätreenauksen alle. Seurautin hihnassa neliössä ja neliön keskellä namikippo. Seurasi hyvin, mutta käännöksissä katse aina harhautui kupille, siitä joka kerta pakote. Kolmen pakotteen jälkeen tehtiin terävä käännös kontaktissa. Vapautus kupille. Tätä junnattiin niin kauan että alkoi sujumaan. Käännös oli tämän jälkeen tiiviimpi. Hihnatta seuruu aivan muutama metri, mutta niin nättiä! Edisti paljonkin johon puutuin kerran. Mutta sen koiran ilme kun se teki töitä!! Stopit takapalkalla ilman seuruu käskyä. Nopeat :)
Paikallamakuu ensin hiekalla, ruokakuppi pari metrin päässä koiran edestä. Oma matka lähes kymmenen metriä. Kaksi palkkaa ja aika reilu minuutti. Pysyi hyvin vaikka vettä valui korviin ja silmiin. Toinen paikkamakuu nurmikolla, ruokakuppi taas edessä. Palkka kaksi kertaa, matka taas lähes kymmenen metriä sekä aika lähes minuutti. Nyt piippasi kaksi kertaa, nousi kerran seisomaan mutta löi heti maihin. Kehuin kun itse korjasi. Palkka tuli vasta kun oli hiljaa. Nätit ja muuten onnistuneet makuut.

Munpa koira toimiikin sateessa, entäs teidän? Joskus se raaka työ kannattaa, lupaan :)

7 kommenttia:

  1. Asennetta Janessa! Olen aikas ylpee teistä =)Me oltaisiin oltu ilomielin sateessa reenaas, jos ei olisi tuo pahuksen tassu haaveri sattunut. Onneksi se näyttää kuntoutuvan Imatran kisoihin mennessä ja näin päästään mukaan. Kävin ostamassa toiselle söpöt tossut suojaamaan ulkoiluja varten lialta ja kiviltä.
    Nyt otetaan rauhassa ja tehdään sadepaikkamakuita (jos sellaisia tarjolla) tunnaria, kaukot ja perusasento jumppaa. Ensi viikolla keskiviikkona toivon, että voidaan ottaa kunnon treeni ruutuineen kaikkineen. Tai sitten jo tiistaina. Käykö sulle jompi kumpi päivä? Keskiviikkona voisi yrittää pitää kehä reenit...?

    VastaaPoista
  2. Asennetta kerrankin :D Voi Ruu`t parka kun se tassuttelee niillä töppösillä! Kumpikin päivä käy vallanmainiosti! Kysytään Karitaakin mukaan? :)

    VastaaPoista
  3. Ja jos sulle kelpaa lenkki- että juttuseura niin voitaisiin jompikumpi päivä lähteä yhdessä lenkillekkin?

    VastaaPoista
  4. Kiva lähteä ässämmeihin tällaisetn postauksen jälkeen, josta rivien välistä tunnistan kyllä itseni. Sanonpa vaan että arvostan enemmän sitä että ihmislle sanoo suoraan kun että blogiin kirjoittaa.

    täänks

    t. karita

    VastaaPoista
  5. en puhu yhdestä ihmisestä, en todellakaan. Vaan _useasta_ ihmisestä. En siis susta vaikka sulle satuinkin soittamaan. Yhtä samanlailla jokaikinen ukun jäsen voisi tästä ottaa nokkiinsa. Yksikään Ukun jäsenistöstä ei vaivautunut paikalle. EI edes tuomarit (en kuitenkaan tiedä kuka toinen tuomari olisi ollut). Mitään ilmoitusta kisojen peruuntumisesta ei ollut ja me kuitenkin vaivalla isältä asti mentiin kentälle. Mistä voin tietää, että olisitko tullut kentälle satoi tai ei? Vaikea on sulle sanoa asioita suoraan, kun nähdään erittäin harvoin ja siihen puhelimeen vastaaminen tai takaisin soittaminenkin on joskus aika vaikeaa... En näe teksissäni mitään pahaa??

    VastaaPoista
  6. Moikka!

    Luin tän kirjoituksesi ja mulle tuli huono omatunto. Soitin tuolloin torstaina kysyäkseni kisojen aikataulusta niin sain tiedon, että kisat on peruttu. Siksi en tullut paikalle tuomaroimaan. Olen todella pahoillani, ettei peruuntumisesta ollut tullut tietoa kaikille ryhmäläisille.

    Terkuin
    Tupu

    PS: Tsempit SM-karkeloihin!

    VastaaPoista
  7. Moikka :))

    Juu, no tekevälle sattuu. Ensi kerralla sitten pidetään möllitokot! :) Ne möllit olisi vain olleet hyvää treeniä ennen sm-kisoja.

    VastaaPoista