lievä kaaos!!

Tämän päivän käytetyin sana; mua jännittää!
Ja pahinta on se, että luon itse itselleni tämän jännityksen. Mietin sitä jännitystilaa/oloa koko ajan ja maalailen piruja seinille. 12 tunnin päästä me ollaan keravan koirakerhon märällä nurmella mahdollisesti jo yksilöliikkeissä. Tänään tuli myös tsekattua, että paikallamakuu on kylmällä, märällä nurmella jossa koirapuisto vieressä. Siis aivan nappivalinta :) Pahin asia tässä jännittämisessä on se, että alan miettimään jokaikistä liikettä yksityiskohtaisesti läpi, etsimällä etsin kaikki virheet ja mietin, että mitä jos se ei osaakkaan? tai entä jos se ennakoi tai tekee jotain väärin? Paikallamakuuta pelkään kuollakseni! Se on liike jota ollaan treenaamalla treenattu ja hinkattu. Tänään viimeksi Wili makasi kaatosateessa märällä kylmällä nurmella 2min, mutta entä jos ei huomenna makaakkaan?
Kaiken kukkuraksi olen loppu illan aivan yksin kotona ja vasta aamulla eno tulee hakemaan meidät 8.30 ja vie Keravalle. Ei siis ole ketään kenelle panikoida, mutta ehkä on tehtävä yksi paniikkipuhelu Karitan suunnalle.

En missään nimessä halua tulla tänne huomenna kertomaan 2, 3, tai 0- tuloksesta. Se kaivattu 1-tulos olisi piste i:n päälle. Niin paljon me ollaan treenattu ja käännelty sekä väännelty. Huomenna on siis elämäni pisimmät kaksi minuuttia :DD Jos se sujuisi, niin itken ilosta ja UKU:n treeniporukka saa osan tästä ilosta!

Siispä huomenisiin! Joko iloisiin yllätyksiin tai suuriin pettymyksiin :)