Mutta kun...

on niin kiire! Kamala kiire! Koulu, työt, siinähän se vuorokausi on tullut jo kulutettua. Treenattu ollaan niin luvattoman vähän, mutta tokoilun taikka agilityn jaloja taitoja me ei olla unohdettu. Treeneissä on silti käyty vaikka meistä ei ole kuulunut mitään. Tokon saralla ei olla kamalasti edistytty, mutta agility alkaa näyttämään uusia valoisia puoliaan ja uudet jopa huvittavat ongelmatkin ovat astuneet kehiin.

Musta tuntuu, että "tauko" on tehnyt hyvää. Wilihän on jäänyt melkoisen paljon huomioimatta viime aikoina. En ole kerennyt yhtään touhuamaan sen kanssa, kikkailemaan temppuja tai ylläpitämään tokotaitoja. Agilityssä vauhti on kuitenkin suurentunut huomattavasti. En tiedä onko se seurausta sporttimallista (wili on muuten laihtunut siitä edellisestä punnituksesta) vai yksinkertaisesta tylsästä arkielämästä?

Agilityssä mennään nykyään satalasissa ja pieni mies on hieno! Meidän uusin ongelma on irtoaminen. Arvatkaapas, olen aina halunnut koiran joka irtoaa ja tykittää itsenäisesti esteille. Noh nykyään mulla on koira joka karkaa putken väärään päähän koska se on oppinut yksinkertaisesti irtoamaan. Ei niissä tilanteissa osaa kuin nauraa ja ihmetellä ton koiran oppimista. Kepitkin on nykyään älyttömän hienot ja uskallan jopa takaaleikata niillä (en vannota että tekisin niin kisoissakin). Kontaktiesteille on saatu varmuutta ja useimmiten Wili juoksee koko esteen läpi kohtuullisen hyvällä vauhdilla ja ottaa hyvin kontaktit. Tähänkin on yksinkertaisesti auttanut hetsaus ja palkka esteen toisessa päässä. Oma ohjaus on yhä heikkoa. Mun selkärankaan ei vaan jää päällejuoksun tai pakkovalssin oikeaoppinen ohjaustapa. Ehkä sitä vaan mennään kisoissa perus valsseilla sekä takaaleikkauksilla ja persjätöillä.
Kisoihin voisin uskaltautua, mutta motivaatio niiden suhteen on nolla. Uskottelen itselleni, että treenaan Wilistä vielä hienomman kuin mitä sen on. Niin perfektionistin vikaa aina välillä.

Olen saanut myös kunnian ohjata Karitan hienoakin hienompaa käppänää Mercua. En tiedä oliko Karitalta paras veto antaa lupaava agilitytykki ihmiselle joka osaa nipin napin ohjata omaa helppoa russelia, mutta ei kuitenkaan taida yhtäkään kunnon ohjaustyyliä/tapaa.
Mercu on silti ihana vaikka yhteistyö ei aina ihan pelitä! Mercu irtoaa ihaltavasti ja kunhan sen mammalomaa edeltävän vauhdin saa takaisin (toivon mukaan ei ennen kun opin ohjaamaan tätä mercedeciä;)) niin loistopaketti on valmis. Hiottavaa tottakai on, mutta tälläisellä pohjalla on enemmän kuin hieno startata. Karita, hieno siitä tulee!

Tokossa ryhdistäydyin eilen. Seuraamisessa on tapahtunut parannus, sillä Wili ei enää edistä niin voimakkaasti. Nyt se lähinnän näyttää jätätykseltä (ja voin vannoa, että sitä se ei ole) koska olen kerennyt tottumaan siihen edistämiseen. Avoimen luoksetulossa Wili menee maahan kun huudan stop. Ei ehkä kaikki piuhat mene oikeaan reikään?
Avoimen paikallamakuu edistyy varovin askelin, ihan muutamista sekunteista kymmeniin sekunteihin. Nouto, noh nouto on aika mielenkiintoinen liike. Wili rakastaa sitä niin jumalattomasti! Nyt uutena ongelmana on sivulla mälvääminen. Tätäkin ollaan ryhdytty korjaamaan pitoharjoituksilla :)

Ehkä me tästä ryhdytään aktiivisiksi harrastajiksi lumien sulamisen myötä. Ainakin lupaan yrittää :) Nyt nokka kohti UKU;n kenttää ja meille ensimmäisiä kevään treenejä. Täytyy vielä kehitellä ensimmäiselle ryhmälle treenisuunnitelma, iiks :D