Peruspostaus vuoden viimeisistä toko- ja agilitytreeneistä. Oli ihanaa päättää vuosi upean koiran kanssa ja aloittaa vuosi 2011 pieni lämmin russeli peiton alla :)
Tokoa ollaan hiottu nyt jokaisena päivänä. Ja yllättäen ollaan treenattu makuita pitkällä ajalla, häiriöllä ja jopa piilossa. Piilossa makaaminen sujuu, olenhan aloittanut makuut ihan muutamista sekunteista, mutta hiljaa hyvä tulee? Wili makaa suorassa, rentoutuneena ja täysin hiljaa. Kyllä se viime vuoden puurtaminen ja ahertaminen sen varman makuun kanssa on tuottanut tulosta. Nyt on vain jatkettava samalla linjalla.
Lähdin rakentamaan ohjattua noutoa opettamalla koiralle vasemman ja oikean. Huomaan taas kuinka voi olla niin kokematon ja herkkä tekemään virheitä uuden liikkeen kanssa. Ehkä se kolmas opetusmenetelmä toden sanoo. Ensimmäiseksi tein sen virheen, että sotkin merkin siihen liian aikaisin (jos johtuu myös merkkiongelmat). Toisella kerralla sekotin siihen kapulat liian aikaisin. Nyt vain harjoitellaan, että koira menee nopeasti ja varmasti haluamaani suuntaan. Namikuppi aina odottamassa. Katsotaan nyt minkä sopan saan vain keitettyä. Tosiaan merkkikin meni uusiksi, koska käskysana merkki kului niin pahasti. Uusi merkki onkin paljon parempi, kun aloitti täysin rauhassa aivan alusta. Koira tarjoaa tiiviin merkin lyhyeltä matkalta. Matkaa en pidennä ennen kuin merkki on täysin varma siitä parista metristä.
Torstaina monen mutkan kautta sain kyydin hallille. Onneksi! Hyvinkään hallin toisessa päässä oli Raisan ohjaama rata, joka jälkeenpäin kuulosti niin hyödylliseltä treeniltä, jossa keskityttiin ohjausnopeuteen. Minä ja Jenny kuitenkin saatiin puolikas kenttä kokonaan vapaatreeneihin. Jenny rakensi radan ja itse keskityin lähinnä yksittäisiin esteisiin.
Ensin suoraa putkea lelupalkalle, sitten vähän mutkaputkea ja lopuksia kuollutta kulmaa. Wilillä oli tapporaivo-asenne päällä kun se sai juosta kiljuen vinkulelulle.
Ja vähän on pakko hehkuttaa. Mun russeli on ihana! En enää panikoi meidän keppejä koska ne on upeat! Ohjureilla molempia puolia (4 keppiä) ja sitten uskalsin irrota sivusuunnassa jopa reilun metrin. Uskalsin jäädä myös koiran jälkeen ja takaaleikata kepeillä! Sitten harjoiteltiin oikeaan väliin hakemista.
Hypyn kautta kepeille niin, että pyrin aina antamaan koiralle mahdollisuuden yrittää ilman, että yritin työntää koiraa kepeille. Olin lähes aina keppien väärällä puolella ja silti Wili haki hyvin!
Pikkuhiljaa vähensin ohjureita ja loppujen lopuksi tehtiin neljää keppiä ilman ohjureita mistä tahansa kulmasta.
Kokeilin vielä samaa 12 kepillä ja rotta on vaan niin hieno <3 style="font-weight: bold;">hieno rengas. Mutta sitten koko este taas levisi käsiin, varmaankin oman ohjauksen takia. Wili ei myöskään tajunnut, että sinne palkalle saa juosta minkä lähtee vaan se jäi odottelemaan mua.
Kokonaisuudessaa onnistuneet treenit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti