Aina on opittavaa

Nyt tulee piiiiiitkä postaus, kun on niin paljon kerrottavaa. Kestäkää!

Keskiviikkona UKU:n treenit jälleen. Jatkoryhmässä ei varsinaisesti ollut treenejä, joten otin siinä sivussa muutaman seuruun. Puskee ja puskee. Enää ei ollut kamalan paha, mutta silti aika paha :/

Torstaina agilityt Hyvinkäällä. Sani oli suunnitellut kolme rataa joilla takaakiertoa ja välistävetoja. En kuollaksenikaan muista/osaa enää piirtää niitä ratoja. Mutta siis perus simppeleitä ja esteitä maksimissaan 10.
Me tehtiin Wilin kanssa oikein kivoja nollaratoja. Omaan ohjaukseen tuli vähän noottia. Luota koiraan, anna sen irrota koska se osaa sen ja äläkä pysähdy radalla odottamaan koiraa. Niin yksinkertaisia asioita, mutta ne vaan tuppaa aina unohtumaan. Radat oli tuplaten paremman näköisiä kun luotin koiraan ja annoin sen irrota. Vaikka Wili vähän epäröi, mutta silti parempi.
Kentänlaidalla vihdoinkin kykenin kokoamaan hermoni ja treenaamaan keppien toista puolta. On vain niin turhauttavaa opettaa asia, jonka koira jo osaa toiselta puolelta. Alkuun neljällä kepillä. Tottakai koiran oli aivan pakko inistä ja huutaa turhautuessaan. Parien toistojen jälkeen alkoi sujumaan. Sitten rykäistiin ja mentiin suoraan 12 kepille. Kunhan vain haki oikeaan väliin niin pujotteli loppuun asti. Oikea väli oli hukassa useaan otteeseen.
Kontakteja tarjoamisella. Ihan jees, peruutteli hienosti A:n alastulolle.
Loppuun vielä rengasta. On se kumma, kun luulet tietäväsi mitä teet, mutta todellisuudessa teet aivan väärin koiran näkökulmasta. Ennenhän meillä on toiminut vastaisella työntäminen ja rauhallisesti oikean välin näyttäminen. Nyt mentiinkin ilman kropan kääntämistä ja itse juoksin kauempana. ANTEEKSI MITÄ? Yritä siinä sitten arpoa, että mikä toimii milläkin kerralla.

Lauantaina käytiin Hyvinkään koirakylpylässä uimassa. Oli aivan huippu kiva reissu! UKU-porukalla oltiin varattu useampi tunti löträämiseen ja ajat oli jaettu ryhmien kesken tasan. Meidän ryhmään osallistuivat meidän lisäksi Lindan 2 shelttiä ja yksi mäyris sekä brasilianterrieri Bablo. Aikaa meidän uimavuoroon oli varattu 30 min, mutta meitä edeltävä penturyhmä oli aivan naatti jo varttia aikaisemmin, joten meille jäi reilu 40 min aikaa uida. Wili oli jo kokenut konkari, joten saatiin omaan tahtiin uida altaan toisessa reunassa jossa oli vain yksi ramppi. Harjoiteltiin kääntymisiä molemmilta puolilta. Saatiinpahan kyljet vetreiksi. Wili sitten yllättikin itsensä ja minut, kun se polskutteli 40 minuuttia ilman väsymyksen merkkejä! Kamerankin otin mukaan kerrankin, mutta paikanpäällä totesin akun olevan aivan lopussa. En kerennyt ottamaan kuin muutaman kuvan kun akku sanoi itsensä irti. Niin se siitä laadusta, kun en viitsinyt viimeisiäkin virtoja käyttää kameran säätämiseen.
Uinnin jälkeen Wili luuli kuolevansa kun föönasin sen. Voin melkein arvata, että imurista tuli kymmenen kertaa kamalampi hirviö kuin mitä se on ollut aikaisemmin. Pitihän se kamaluus hyvittää ja ostin pakkaseen rustoluita, oikein sellaisia verisiä joista Wili haaveilee.


Tänään lähdettiin mölleilemään agilityn ihmeelliseen maailmaan Minnan ja Lizin kanssa Hyvinkäälle. Mölliagit on aina enemmän kuin hyvää treeniä! Ilmoitin meidän kahdelle startille mini-mölleihin koska siellä ei ole rengasta. Ja tottakai kisanneena täytyi olla kisan ulkopuolisena, tai no täytyi ja täytyi. Innokkaimpina paikanpäällä ja starttivuorokin saatiin ensimmäiseksi.
Mutta kerronpa teille mitä ei kannata tehdä kisoja edeltävänä iltana; Älä missään nimessä syötä koiralle reilun nyrkin kokoista rustoluuta ilman, että olet testannut että koiran vatsa kestää sen. Totea aamulla ennen kyydin saapumista, että koira ulostaa saman verran kuin mitä se tekee keskimäärin viikossa. Huomaa kisapaikalla, että koira on täysi idootti, joka juoksee vapaana ollessaan Hyvinkään koiraurheiluhallin puotiin jossa on ihanimmat lelut ja luut. Kävele kisaradan reunalle tutkimaan tulevaa rataa ja havahdu kun kisajärjestäjä huutaa, että hänen mielestään minun koirani paskoo keskelle tekonurmea. Häpeä sitten silmät päästäsi, kun tiedät että kanssakilpailijat omassa hiljaisuudessaan nauravat meille. Ja sitten patoa kaikki kiukku ja raivo ennen rataa. SUOSITTELEN lämpimistä kokeilemaan jotain täysin uutta ja jännittävää. Siitä ei puutu kuin ilo :)
Myöhästyinpä myös hitusen tuomarinpuhuttelusta. Muut pitää mua vähintään täysin idioottina! Rata oli kiva ja siellä sai juosta minkä vain jaloistaan pääsi. Näin jälkeenpäin voi tottakai sanoa, että olisin päässyt vieläkin kovempaa, mutta ei se enää auta.

Musta taas tuntuu, että joku hyppy on unohtunut jostakin välistä :(

Heti alkuun tajuton juoksusuora. Sopiva meille. Tokaan putkeen haki hyvin vaikka se on ollut meille tiukka kulma. 11 hypyllä olis saanu olla tiukempi linja. Viimeinen putki oli hidas, se oikein löntysteli. Eka startti hieno nolla rata <3
Pieni hengenveto ja lähes heti toka startti samalta radalta. Nyt ajattelin juosta tuplaten kovempaa ja antaa koira irrota itsenäisemmin. Kumpikaan ei varsinaisesti toteutunut, mutta mentiin me silti useampi sekunti kovempaa. Kummasti se auttaa kun itsekkin juoksee :) Tästäkin hieno nollarata <3 On mun koira hieno!
Jos olisin ollut kiero ja en olisi kertonut, että me ollaan jo kisattu niin istuisin nyt kotona maireana palkinnot käsissäni. Tehtiin muuten melko hienoja aikoja! Ihanne-aika oli 54s jos oikein laskin. Tässä siis meidän tulokset ;)

Eli ensimmäisen radan tulos -25 ja aika oli reilu 29s. Ei siis hävitty kuin muutamalla sadasosa sekuntilla ensimmäiselle.

Tokalla radalla siis juoksin hieman kovempaa. Tulos -27,41 ja aika oli 26,59 ja koko kierroksen nopein. Hiiii olen ylpeä pikkusintin omistaja :)

Videota saatte ihailla mikäli se minun käsiini joskus rantautuu!