keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Harjoituksia harjoituksien perään


Eikö se olekkin niin, että ajoitus on kaikki kaikessa? No sitä jaloa taitoa ei kanna kumpikaan meistä. Ei koira eikä ohjaaja. Helkutti kun hermo meinaa (siis menee) mennä kokonaan tähän touhuun. Kun pakka alkaa olla kasassa lähes kokonaan niin alkaa se hajota toisesta päästä ;(
Tänään treenit sisällä tokohypyn merkeissä ja ulkona kaikkea muuta hienosäätöä.
Sisällä kyhäsin hypyn muutamasta kenkälaatikosta, mutta wili ei suostunut hyppäämään yli. Sama homma tuolin selkänojalla (liian korkea). Sitten kuitenkin rakentelin jonkunmoisen hypyn jonka Wili suostui hyppäämään. Hyppäsi hyvin, eikä merkkiäkään ennakoinnista. MUTTA kun stoppasin niin kävi istumaan. Tätä hinkattiin pitkään, mutta sitten Wili päättikin olla hyppäämättä. Oli pakko pistää koira toiseen huoneeseen ja itse purkaa paineita lähemmäs kymmenen minuuttia. Vielä muutamat onnistuneen hypyt ja siihen oli loistava lopettaa.

Ulkona suunnattii tenniskentän viereen nurmelle. Seuruita hihnassa ja taas hyvä ystävämme pakote oli käytössä. Seuruu oli aivan toista luokkaa eiliseen verrattuna. Ei edistänyt, oli ehkä vähän löysä kontakti, mutta siis varmasti hyvän numeron arvoinen. Juoksuosuudessa unohtui kontakti. Pari perusasentoakin jäi tekemättä. Ihan ok.
Liikkeestä seisomisia puunkierrolla ja seuruusta. Muutaman kerran tarjosi istumista. Se kuitenkin jäi kun naksuttelin seisomisista. Kovastakin vauhdisti yritti stopata mahd. skarpisti. Mutta tässä ongelmaksi muodostui istumisen ennakointi. Menin koiran sivulle, perse laski maahan. Korjasin, laski uudestaan. Tässä siis kestoa, kestoa ja vaan toistoja. Olen ottanut liikaa koeamaisena suorituksena tätäkin liikettä.
Kielsin myös kun tarjosi maahanmenoa. Inhottava tapa vaikka onhan se hyvä jos koira menee mielellään maahan.

Oma asenne vain ärsyttää suunnattomasti. Ulkotreeneissäkin oli laitettava koira hetkeksi sivuun ja vain hengiteltävä syvään. Suoraan sanoen pelottaa noiden varmojen liikkeiden puolesta joka taas johtaa omaan stressaamiseen ja siitä taas koiran epävarmuuteen kun olen itse niin kiukkuinen kuin ampiainen :( Mulla on yö aikaa nukkua tää pahaolo pois ja huomenna treenaan taas uusin paremmin fiiliksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti