torstai 17. kesäkuuta 2010

yksi hyvä teko päivässä

Ajatukset pyörivät vain tänään karanneessa koirassa. Olin ukun treeneissä kun urheilukatua pitkin kipitti pieni terrieri-mix koira. Käskin Wilin odottaa ja nappasin karkurin kiinni. Kiinnitin sen Wilin hihnaan ja Wilin ojensi Sarin holhottavaksi. Tämä pikku karkuri oli aivan mahdottoman kiltti ja ihana kaveri! Lähdettiin sitten Minnan kanssa etsimään josko omistajaa löytyisi lähettyviltä. Kierrettiin koirapuiston kautta ja päätettiin palata takaisin puhelimien luokse ja soittaa kennel Juppsguardiin.
Lähdettiin viemään pikkuista Minnan kyydillä vähän jälkeen kahdeksan. Mies otti koiran vastaan ja kirjoitti ylös tunnistusmerkkejä. Lupasi aamulla soittaa löytyneen sirunumeron perässä ja etsiä omistajaa. Teki pahaa jättää pieni koira koppiin yöksi kun tiesi, että omistaja etsii koiraansa jossakin.
Omatunto käski kuitenkin laittaa vielä ilmoituksen Karkurit.fi osoitteeseen vaikka koira olikin jo huostassa. Äsken sain kuitenkin puhelun naishenkilöltä. Kyseli olinko löytänyt tänään koiran. Karkurit.fi;stä oli soitettu kyseiselle naiselle ja sanottu, että olin jättänyt ilmoituksen. Koiran omistajakin siis löytyi ja nainen kiitteli että saa nukkua yön rauhassa eikä tarvitse pelätä koiran puolesta. Kyllä tuli hyvä olo kun tiesi tehneensä toisen onnelliseksi. Nainen oli monta tuntia ajanut ja etsinyt koiraansa pitkin Järvenpäätä. Nyt kun hän sai kuulla, että löysin koiran ja se on turvallisesti kennel Juppsguardissa, oli ilo suuri. Toivottavasti nainen saa koiransa heti aamusta! :)

UKU:n treeneistä;

Tupun eli Tuijan ohjaamana tehtiin alkuun perusasento-harjoituksia. Koira perusasennossa ja Tuija tuli häiriköimään siihen eteen. Palkka tuli hyvästä kontaktista.
Paikallaistumisia; Parin metrin matka ja taas Tuija kierteli häiriköimässä. Pari kertaa Wili tarjosi maahanmenoa. Ihan ok treeni, periaatteessa vahvisti luoksetulon paikallaan pysymistä.
Paikallamakuu; Parin kolmen metrin välein toisistamme. Yksitellen käskettiin koirat maahan. Wili ei ennakoinut. Suht nopea maahanmeno. Pysyi hyvin maassa vaikka Tuija taas kierteli koiran edestä että takaa. Yksi palkka, ajaksi veikkaisin reilua minuuttia.
Peruasentoja; Tuija sanoi, että koira liian edessä. Mulle kuitenkin ihan hyvä paikka. Perusasento on kuitenkin asia jota tulee treenailla. Erilaisissa vireissä!

Siinä ne treenit sitten olivatkin. Tarkoitus oli itsekseen treenata seuraamista. Parit stopit kerkesin ottamaan. Ennakoi todella paljon maahanmenoa. Tuli kuitenkin koiran kiinniotto-reissu. Onneksi mitä ihanin koira pääsee huomenna turvallisesti kotiin. Omakin mieli voi levätä, kun omistaja soitti mulle :)

2 kommenttia:

  1. Olipa hyvä että pikku koirulainen tuli siihen kentälle eikä haahuillut autoteitä pitkin ja hienoa että omistajakin löytyi! Mistäköhän kaukka olikin tullut... Teitte kyllä ystävän teon:=)

    VastaaPoista
  2. Ei kuulemma ollut tullut kaukaa. Oli livahtanut ulos ovesta ja tepastellut rauhallisena sinne kentällä! Ja onneksi otin koiran kiinni, sillä ei sitä ikinä olisi voinut tietää tuleeko nurkan takaa auton hieman liian lujaa.

    VastaaPoista