maanantain treenit

Sm-joukkue ei kokoontunutkaan tänään joten jäi kisamaiset treenit välistä. Harmi! Pidemmän lenkin jälkeen Karitan ja koirien kanssa, kävin yksikseni treenaamassa yhteiskoulun kentällä.

Paikallamakuu; 4 minuuttia, reilu 20m, ruohikolla joka täynnä risuja. Eka palkka 1min 30s kohdalla, kahden minuutin jälkeen vaihtoi lonkalle (aina se koira keksii uusia metkuja kun edellisestä pääsee eroon). Toinen palkka 3min kohdalla. Pysyi hyvin, meni nopeasti maahan, lonkalleen vaihtamisen jälkeen ei vaihtanut asentoa. Toinen makuu treenien päätteeksi. Nurmikolla jossa enemmän roskaa ja risuja. Kun käännyin, koira seisoi ja haisteli maata. Käskytys uudestaan pienen puhuttelun jälkeen. Johan pysyi. Matka n.40m ja kävelin autotien kautta seuraavasta aidan läpikulusta sisään ja palkkasin koiran. Aika ehkä noin 40s. Wilillä näyttäisi toimivan makuista nousemisessa niskasta nappaaminen. Kun vähän isottelee koiraa niin ei uskalla nousta. On se muutenkin niin luupää.
Maasta istumaannousuja; Käskin koiran maahan, en kuitenkaan sivulta. Palasin koiran sivulle ja käsky sivu. Näitä toisteltiin noin kymmenkunta. Loppua kohden koira oli jutussa mukana ja nousi hyvin. Odotutin koiraa useaan kertaan jottei ala ennakoimaan. Muutaman kerran jätin kokonaan käskyttämättä ja vapautin maasta.
Istumisesta maahanmenoja; Samaan tyyliin kuin edellinen harjoitus. Näissä vain ohjaajan tulee muistaa oikea äänenpaino ja lausumisnopeus. Liian nopea ja korkea ääni= tyhmästä tuijottava koira joka yhä istuu. Hitaampi ja matala ääni= nopeasti maahanmenevä koira.
Kontakteja; 2on2off. Taas sama vanerinpala. Nyt löytyi vauhtia juosta alas asti. Pysähtyi käskystä! Vaikka itse olin jo edempänä. Tulee vaan sanoa koiralle seis ennen pinta-käskyä niin koira varautuu paremmin.


//Ikävänä uutisena, löysin Wilin niskasta muutama päivä sitten pienehkön rasvapatin. Suuren mielikuvituksen omaava omistaja tietenkin läpikävi mielessään kasvaimet, leikkaukset ja kaikki muut mahdolliset viat. On se ikävä kun koira vanhenee :(