100 faktaa meistä

Sormet syyhyten olisin halunnut tehdä tämän jo viikko sitten, mutta pidin itseni kurissa koeviikkoa ajatellen. Nyt siis vihdoinkin on aikaa kun sitä lomaa on reilu 2kk.

1. On ollut aina selvää, että haluan koiran. Aina.
2. Olisin ehdottomasti halunnut mm. saksanpaimenkoiran, dobermannin, bordercollien.
3. Kuitenkin taloomme asteli pieni kerrynterrieri
4. Se kuitenkin vaihtoi kotia isän allergiaoireiden takia
5. Sitten haettiin pieni trikki-russeli haarajoelta
6. Meidän Wili siis
7. Nimen kanssa oli aluksi ongelmia, mutta oli selvää että me lapset saadaan päättää se nimi
8. Vaihtoehtoja oli monta, mutta päätettiin sitten jessen ja wilin väliltä valita nimeksi wili
9. Wili tuhosi sähköjohtoja, vihreita tusseja valkoiselle sohvalle ja lista voisi vain jatkua
10. Pentu sopeutui meille aika nopeasti olosuhteisiin huomioiden

11. Ekoilla kunnon remmilenkeillä otettiin vähän turhan paljon kontaktia toiseen koiraan
12. Tuloksena remmirähisijä joka uhoaa isommilleen
13. Me ei Wilin kahtena ekana vuotena harrastettu MITÄÄN
14. Syystä tai toisesta koira oli lihava (miettii vain kuinka tyhmä omistaja koiralla on ollut)
15. Kuitenkin ajauduttiin koiraharrastuksen maailmaan
16. Minä ja koira viisastuttiin ja koira laihtui.
17. Toko aloitettiin JNKH:ssa eli Järvenpään nuorissa koiraharrastajissa
18. Myöhemmin jatkettiin opettelua JKK:ssa
19. Meille se harrastelu oli kuitenkin vain perusasioiden oppimista
20. Tutustuin uusiin koiraihmisiin ja aloin treenaamaan useammin sekä tavoitteellisemmin
21. Kävin myös Kennelliiton Suurleirillä jossa opin paljon uutta ja sain paljon uusia tuttavia
22. Siellä tutustuin myös Karitaan, hyvä niin
23. Siitä lähtien kävimme lähes joka päivä parin tunnin lenkillä
24. Eikä edes pakkasella tai vesisateella maristu
25. Tutustuin Karitan kautta koiramaailmaan aivan uudesta näkökulmasta
26. Wili oppi uusia tokoliikkeitä ja innostus lajiin kasvoi
27. Opetin meidän seuraamisen imuttamalla
28. Se oli joskus nättiä seuraamista, mutta ei enää

29. Enkä osaa vieläkään päättää mikä on paras ja tehokkain tapa opettaa seuraaminen
30. Meistä tuli hyviä tokossa, näin ainakin luulimme
31. Lähdettiin kisaamaan alokasluokassa
32. Koira oli selvästi kesken, mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis
33. Käytiin kisoissa kaksi kertaa, kahdella kakkostuloksella
34. Ei se koira maannut siellä maassa, eikä makaa vieläkään
35. Tosin viime kisoissa omistaja sai olla tyytyväinen 2min makuusta vaikka se olikin ryöminyt vähän matkaa eteenpäin. Edistystä siis havaittavissa.
36. Sitten taloon tulikin kerrynterrieri vaikka toista koiraa en olisi välttämättä halunnutkaan
37. Nimi Hugo oli aivan selvä. Olihan se mun lapsuuden lemppari piiretyn eli Hugo-peikon nimi!
38. Sen koiran kanssa on itketty niin monta kertaa
39. Niin monta kertaa olen saanut maata koiran päällä ja kasata ajatukset
40. Mutta koira jos joku, niin Hugo on opettanut mulle eniten
41. Vanhemmat oli pyytänyt kasvattajalta harrastuskoiraa joten ne oli kattonut mulle mahdollisimman kovan koiran joka olisi kaikin puolin hyvä
42. Kova se olikin, siitä en lähde kiistelemään
43. Siis kova verrattuna tuohon pehmoseen russeliin
44. Wilistä ja Hugosta tuli erottomattomat
45. Ne pitivät aamusta iltaan omaa örinää kun Wili repi Hugoa parrasta, Hugon maatessa selällään

46. Niistä se oli huisin kivaa, se oli niiden leikkimistä
47. Hugosta piti tulla näyttely-, toko- ja agilitykoira
48. Toinen kives ei laskeutunut joten se kastoroitiin tulevaisuuden sairauksia ajatellen
49. Wilikin kastoroitiin kun se nylkytti lähes kaikkea vastaan tulevaa
50. Toko me aloiteltiinkin Hugon kanssa, edettiin aika hyvin
51. Mutta voi sitä murkkuikää
52. Koira ei kuunnellut, se vei mua 6-0. Oli siis aika pistää toiminnalle loppu
53. Me käytettiin niin kolinapurkkia kuin pakotteita (tässä vaiheessa taas miettii niitä pienen ihmisen mielensisäisiä ajatuksia)
54. Me muutettiin isosta omakotitalosta 4h+keittiö kerrostaloasuntoon vanhempien eron takia
55. Rappukäytävän äänet, kadulta kantautuva puhe oli jotakin aivan kamalaa. Näin päätti Hugo
56. Niistä oli ilmoitettava kaikille haukkumalla johon Wili aina yhtyi
57. Naapurit valitti, joten ostettiin niille haukkupannat
58. Wili ei uskaltanut haukkua enää sen jälkeen, Hugo opetteli haukkumaan niin ettei panta reagoi
59. Haukku kuitenkin vähentyi, ei loppunut. Hugo myös oli koko ajan levoton vahtiessa ovea.
60. Mulla paloi usein siihen koiraan kiinni, tosi usein ja pinna oli kireällä aina
61. Toko alkoi sujumaan, murkkuikä ei ollut enää niin paha ja ohjaaja oli viisastunut!

62. Päästiin Hugon kanssa Järvenpään agilityurhelijoiden katselmukseen
63. Saatiin myös paikka seurasta tiukan katselmuksen jälkeen, meissä taisi siis olla jotakin toivoa
64. Alkeiskurssi on enemmän kuin rakas mulle. Ihanimmat treenikaverit ja huippuohjaaja joka vaati liikaa, mutta hyvä niin
65. Me oltiin Hugon kanssa tosi hyviä. Koira oli nopea, irtosi esteille ja suoritti aina täysillä
66. Hommaa hidasti tyhmä ohjaaja
67. UKU perustettiin ja olen ollut aivan alkumetreistä mukana
68. Kouluttelin myös muita UKU:n riveissä, jonka jälkeen treenasin aina omat koirat
69. Käytiin Hugon kanssa yhdet agilitymöllikisat monella ratavirheellä, mutta ajatus oli tärkein
70. Luovuin kuitenkin Hugosta, mutta itkin ja itken päästöstäni vielä nykyäänkin
71. Mua pidetään aivan hirveenä koiranomistajana. Mä tiedän sen. Ja musta on juoruttu varmasti tämän jälkeen enemmän kuin paljon
72. Mun pää ei vain kestänyt ja se näky myös koirassa.
73. Valitsin Hugolle hyvä kodin asua jossa koira saa toteuttaa omaa tahtoaan. Uida päivittäin, pyöriä heppojen kanssa ja reissata 75raveissa joka kesä
74. En pystynyt koiran luovuttamisen jälkeen puhumaan pitkään aikaan Hugosta. Se tekee vieläkin pahaa, mutta olen päättänyt että päätös oli tehtävä.
75. Itken nytkin Hugon takia

76. Jos jollekkin jäi jotakin epäselvää Hugosta tai mun päätöksestä niin kiitos tulkaa ensin keskustelemaan mun kanssa kuin meette tekemään omia johtopäätöksiä!
77. Wili vanhus jäi elelemään mun kanssa aivan kahdestaan. Sillekkin oli rankkaa luopua Hugosta
78. Meillä oli pitkään taukoa harrastamisesta, en yksinkertaisesti kyennyt
79. Onneksi sain pyllyni ylös penkistä ja aloin taas treenailemaan
80. Wili on aivan huippu koira, rakastan sitä enemmän kuin mitään
81. Rakastan kun se saa hepulin aina suihkun jälkeen. Se juoksee kämppää ympäri ja kuivaa itsensä mun sänkyyn
82. Se myös nukkuu usein raajat kohti kattoa ja kuorsaa sekä haukkuu unissaan

83. Wilin lempipuuhaa on auringonotto. Se on kesällä jokaikinen päivä ainakin pari-kolme tuntia päivästä parvekkeella aurinkoa ottamassa
84. Osaan kyllä suuttua Wilille, mutta usein pikkunen terrieri saa mut vain nauramaan
85. Ruoka on niin huippu juttu! Kaikki maistuu paitsi salaatti, aivan kaikki muu!!
86. Samoin vinkulelut on tuhottava mahdollisimman nopeasti. Ennätys taitaakin olla 2min.
87. Ollaan tehty yhdessä niin paljon virheitä, mutta ollaan onneksi opittu niistä
88. Wilin uusin villitys on agility. Se kiljuu kurkku suorana radalla vaikka todellisuudessa se voisi päästä kovempaa jos se keskittyisi siihen juoksemiseen eikä huutamiseen.
89. Me usein neuvotellaan monesta asiasta, kuten saako ruokaa varastaa
90. Wili pitää lapsista, mutta usein on pusuttelemassa ihan liikaa. Sille on ihan fine, että lapset repii sitä korvista ja vie sen lelun
91. Wili on jo 6 vuotta mutta aivan voimissaan ja toivon mukaan jaksaa jatkaa matkaa mun kanssa useita vuosia
92. Ollaan kisattu tokon alokasluokassa 4 kertaa ilman toivottua tulosta
93. Kesällä me mennään tokon-joukkuesm:hin edustamaan seuraa
94. Usein tunnen olevani mitä surkein kouluttaja, kun ei ikinä edistytä
95. Mutta pääasia on se, että on hauskaa.

96. Koirat on ja tulee aina olemaan se mun juttu
97. Voisin puhua koirista vaikka AINA
98. Ollaan tosiaan viisastuttu, olen oppinut virheistäni ja olen oppinut harkitsemaan asioita
99. Elämä tulee potkaisemaan kovaa kun Wilistä aika jättää
100. Mutta en murehdi sitä vielä! Olisin voinut jatkaa tätä listausta vaikka kuinka pitkään!

En varsinaisesti haasta ketään, mutta saa täysin vapaasti tehdä 100faktaa itsestään ken haluaa. Niitä on hauska lukea :)

Ja nyt lähden treeneilemaan!