"se ei pelaa joka pelkää"

En tiedä olisiko ihan juhlan paikka, mutta ainakin saan olla todella ylpeä koirastani!
Uskomatonta miten päivä voi piristyä koiran kanssa treenatessa :) Tänään omaan käteen pistettiin H1N1-rokote ja käsi on julmetun kipeä. Käden liikuttaminen saa jo puremaan huulesta, niin päätin silti sitkeänä lähteä Wilin kanssa treenaamaan lenkin jälkeen. Tästä päätöksestä saan olla ylpeä.

Otin mukaan tunnarikapulan. Tarkoituksena ei siis ollut treenata mitään muuta kuin oman kapulan etsimistä. Otin kokonaisuudessaan piilotuksia 5x. Alussa näytin kapulaa Wilille ja sanoin "oma". Vein kapulan muutaman metrin päähän ja hautasin lumeen. Koira käytti hyvin nenää ja löysi kapulan heti. Kaksi muuta samalla matkalla, mutta piilotin eri suuntaan ja lehtien ja risujen alle. Nämäkin aivan uskomattoman hyviä! Kaksi viimeistä oli jo reilun 10m matkan päässä (ja minäkö muka ahne?) ja selvästi vaikeimmissa piiloissa. Lähetyksen jälkeen koira lähti vauhdilla kapulan suunnalle, otti nenän käyttöön ja löysi kapulan. Siis uskomatonta! Ja jätkä nautti tästä enemmän kuin paljon, kun odotti joka kerta, että veisin sen kapulan jo ja antaisin luvan hakea oman.
Muutaman kerran otti kapulan suuhun ja kantoi lyhyen matkan :) Toistaiseksi mulle riittää pelkän kapulan löytäminen ja että se on mieluisaa!

Kotona treenailtiin vielä kosketusalustaa. Välillä on vielä hakusessa, mutta muuten oikein hyvällä mallilla. Niin ja oon huomannut kosketusalustan kanssa, että jos Wili on yhtään epävarma mitä täytyy tehdä, niin se ottaa alustan suuhun ja tuo sen mulle. Ihan hassu jätkä :D