Eli kotona ollaan treenailtu paikkamakuuta ruokakuppi-idealla ja se täys maksimi on 45s. Pidemmällä ajalla ei olla kokeiltu missään kun aloitettiin treenaamaan liikettä ihan alkutekijöistään. Lenkin päätteeksi poikkesin Juholan koulun auratulle pihalle treenaamaan ja päätin ottaa ulkona kylmässä ja lumisessa maassa paikallamakuun. Jätin koiran makaamaan ja kävelin itse noin 1½ metrin päähän. Starttasin ajastimen päälle ja jostain kumman syystä itselläni oli todella luottavainen olo koiraan! Vaikka lähellä muutamat tytöt nauroivat ja juttelivat erittäin kovaan äänen sekä autot ajoivat kauempana ohi, pysyi Wili silti maassa täysin hievahtamattakaan. Laskin palkan minun ja koiran väliin (tämä siis ruokakuppi-idealla). Ei niin minkään näköistä vinkumista, pyörimistä, asennonvaihtoa, ei mitään! Ja sekuntikello näytti aikaa: 1min 50s, kun kävelin koiran viereen. Lähes kahden minuutin paikallamakuu ulkona ja kylmällä lumella!! Kyllä oli itselläni täydet ilon aiheet =D
Niin se aika vain kuluu ja Wili lähestyy 6 vuoden ikää. Meidän vanhus, mutta silti tuntuu kuin Wili olisi vasta eilen tullut meille. Päätinkin näin maanantai-illan iloksi laittaa Wilistä pentukuvia ja kuvia "nuoruusvuosilta". On se niin upea koira ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti