Ei todellakaan! Juuri kun mulla olis ollu vaan sitä aikaa treenata niin Wili sairastuu. Eihän sille voi mitään, mutta alkuviikosta kerkesin tekemään pieniä treenejä :) Treenailtiin maanantaina (?) Koivusaaren koulun hiekkakentällä kaikki Alon- liikkeet nopeasti läpi ja käytin runsaasti palkkaa eli siinä en säästellyt! Otettiin Karitan noutokapulalla noutoa, ensin ihan maasta nostellen. Sitten siirsin kapulan metrin päähän ja pikku hiljaa pidensi matkaa. Yritin saada Wilin innostumaan kapulasta, pidin koirasta kiinni ja heitin kapulan reilun viiden metrin päähän ja sitten juostiin kilpaa kapulalle. Voin sanoa, että oli ainakin vauhtia tarpeeksi. Tarttui hyvin kapulaan ja toi sen mun eteen. Vielä en palauttamiseen kiinnitä suurta huomiota, kunhan nouto on innokas ja se tapahtuu oikealla tyylillä. Treenit oli todella mukavat! Kiitos Karitalle ja käppänä neideille treeniseurasta :)
Keskiviikko iltana kun palasin kotiin, Wili oli todella vaisun oloinen. En tajunnut ajatella asiaa sen kummemmin, kunnes Wili alkoi tärisemään. Äiti otti koiran syliin ja lämmitteli sitä ja laittoi sen nukkumaan. Siitä paikalta koira ei liikahtanut kertaakaan koko illan aikana, ei edes kun keittiössä laitettiin ruokaa. Jätkä nukkui vaan koko ajan, ei suostunut omin ehdoin juomaan joten juotin sitä illan aikana useaan kertaan. Me ajateltiin, että Wilille on noussut kuume, sillä koira oli kuuma, se tärisi eikä jaksanut liikkua ollenkaan. Ruumiinlämmöstä ei päästy varmuuteen sillä meidän digitaalinen kuumemittari päätti sitten lopettaa toimintansa. Soitettiin päivystävään eläinlääkäriin lähemmäs kello yhdeksän ja siellä sanottiin, että koiralle voi antaa särkylääkettä. Meiltä löytyikin kaapista Wilin ja Hugon särkylääkkeet ja annettiin Wilille yksi sellainen. Koira selvästi piristyi, jaksoi kävellä eikä malttanut mennä nukkumaan. Kerrostalon rappusia se ei kyennyt kävelemään alas eikä ylös, joten sain kantaa koiran ihan lyhyelle lenkille. Lenkin aikana koira alkoi taas tärisemään. Keskiviikko-torstai välinen yö sujui ongelmitta, Wili nukkui sen omalla tyynyllä mun sängyn vieressä ja heräsin aina välillä juottamaan sitä.
Aamulla koira oli jo pirteä ja ajattelin, että koira on varmasti paranemaan päin. Lyhyen aamulenkin jälkeen alkoi taas se sama tärinä, tällä kertaa todella voimakkaana. Wili ei pysynyt paikallaan, sillä oli selvästi paha olla, liikkui paikasta toiseen, kävi makaamaan ja vaihtoi taas paikkaa. Otin koiran syliin ja rauhoittelin sitä. Hetkeksi helpotti, mutta sitten Wilin hengitys kävi todella raskaaksi ja selvästi sen oli vaikea hengittää. Soitin Eläinklinikka Laumaan, mutta siellä oli leikkaus menossa ja sieltä käskettiin soittaa Järvettiin. Sielläkin oli leikkaus menossa, mutta kun kysyin, että miten voin auttaa koiraa hengittämään, meitä käskettiin tulemaan Järvettiin, ja siellä pieneläinhoitajat voisivat tarpeen tullen tehdä ensiavun.
Onneksi isä sai peruttua asiaakkaansa ja lähti kuskaamaan meitä n. 12 aikaan eläinlääkäriin. Automatka oli Wilin mielestä täyttä tuskaa. Mutkissa se huusi kivusta ja aristeli selkää ja mahaa todella paljon. Lääkärissä pienen odottelun jälkeen leikkaus oli ohi ja lääkäri tuli tutkimaan Wiliä. Kuumetta sillä ei ollut ollenkaan. Todella mukava lääkäri etsi painelemalla ja raajoja liikuttelemalla mahdollisia kipukohtia. Wili ei reagoinut mitenkään, mutta lääkärin mukaan lihakset kiristyi selässä, takaraajojen lähellä. Mietittiin lääkärin kanssa, että kaikki kipu tulee varmaan selästä. Wili vietiin röngteniin ja kuvista näkyi iso "patti" vatsan seudulla, paksusuolessa. Epäilyt vaihtuivat toisiin. Tällä kertaa lääkäri epäili tukosta suolistossa. Hetken mietittyään lääkäri valmisteli varjoaineet ja syötti ne Wilille. Uusista kuvista nähtäisiin pysähtyiksikö varjoaine mahdolliseen tukokseen vai ei, mikäli pysähtyisi koira täytyisi leikata. Kävimme puolen tunnin lenkillä ja odoteltiin, että varjoaine etenisi tarpeeksi. Uusista röngtenkuvista näkyi, että osa varjoaineesta oli juuri ja juuri mennyt patin ohi. Wili sai kaksi piikkiä, joista toinen oli kipulääke. Illalla klo 19 kävimme ottamassa vielä kolmannen röngtenkuvan, josta näkyi että varjoaine oli kokonaan ohittanut sen patin. Saatiin kipulääkkeet muutamalle päivälle, mutta selvää syytä näille kaikille kivuille me ei saatu. Pääasia, että Wili on terve! Nyt maistuu pikkuhiljaa ruoka ja voidaan käydä jo hieman pidemmillä lenkeillä. Juokseminen, hyppääminen ja rappuset tuottaa vielä vähän ongelmia.
Ens viikolla vasta treenaillaan jotain todella pientä, nyt Wili saa vain levätä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti